Viherkatto

Tässä on mennyt pari päivää saunan viherkaton kanssa. Saunan katolla on raakaponttilaudan päällä parveke aluskermi ja pintakermi. Kyseinen huopakatto poikkeaa tavallisesta siten, että aluskermissä ei ole hiekkaa pinnassa ja vastaavasti pintakermin pohja on kauttaaltaan liimaa. Reunoilla on pystyssä painekyllästetty lankku pitämässä turvetta paikoillaan. Katon ja turpeen välissä on sokkelimuovi kupit ylöspäin. Räystäällä on rako, mistä sadevesi pääsee valumaan pois, ettei katolle muodostu suota.

Turve otettiin säkeissä, koska ne oli suhteellisen helppo nostaa kaupassa kärryyn ja kohteessa kärrystä katolle. Osa säkeistä oli vielä jäässä, joten lopullinen tasoittaminen pitää tehdä, kun paakut ovat sulaneet.

Uusi auto

No ei ole uusi. Yhtä vanha kuin entinen, mutta vähän isompi. Vaihdoin Suzuki Swiftin Nissan NP300:aan. Jos ei heti kerro mitään niin Swift on mopoauton kokoinen ja NP300 on Pickup eli lava-auto. Käytin melko paljon aikaa netissä, ennen kuin päädyin Nissaniin. Tavoitteena oli hankkia auto, jolla voi vetää 1400 kg peräkärryn jyrkkää hiekkapintaista rinnettä ylös ja alas. Tehtävä ei ole mikään kovin haastava, mutta ei siihen ihan kaikki autot sovellu. Nettiä selatessa valikoima alkoi suppenemaan hitaasti. Alussa haussa oli mukana sekä henkilöautot että pakettiautot. Ensimmäisenä vaihtoehdoista karsiutui autot, joiden kori on ruosteen koristama. Seuraavaksi poistui autot, joiden kytkin ei kestä ryömittämistä raskaalla kuormalla. Jäi siis maastoautot ja muutama iso neliveto henkilöauto näiden avolava pakujen lisäksi. Henkilöautojen vuosittaiset verot pomppasi pilviin. Suzuki Grand Vitara V6 koneella olisi kyllä ollut kiva, mutta sellaista ei heti löytynyt, kun piti päästä vanhasta autosta eroon. En ole koskaan myynyt netissä autoa, mutta jotkut siinä onnistuu ja toiset ei.
Nyt on kuitenkin auto vaihdettu, tulevaisuus näyttää kuinka huono vaihtoehto tuli valittua.

Juhlahumua

Jos blogin suhteen on nyt otettu aikalisä, niin muuten on ollut menoa ja meininkiä. Anoppi täytti pyöreitä ja niitä juhlittiin oikein isossa salissa. Juhlakansaa viihdytettiin ruualla, laululla ja tanssilla. Vaikka itse olin vain avustamassa järjestelyissä, meni puuhaan aikaa vaikka kuinka. Varsinaisena juhlapäivänä tehtiin pitopalvelun kanssa täysi työpäivä pöytien järjestelystä loppusiivoukseen. Edelliset päivät meni erilaista rekvisiittaa ja muita tykötarpeita hankkiessa.
Juhlissa pääesiintyjä oli Granville Line Dancers tanssijat, jotka räväytti kunnon rivitanssit. Esityksen jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan rivitanssiin helpon opetustanssin myötä. Tanssin koreografia oli tehty tätä tilaisuutta varten ja laadin sen varsin helpoksi, jotta mahdollisimman moni pysyisi mukana.

Paneelikaton maalaus: lopputulos

No niin. Lukijoiden määrä on tätä kirjoittaessa tasan nolla, osittain siksi jutut tulevat vähän viiveellä.
Maalasin katon toiseen kertaan telineeltä. Pari metriä pitkä rakennusteline on ihan kätevä, sitä ei tarvitse monesti siirtää. Siis tasan yhden kerran aina yhden siivun aikana. Siivulla tarkoitan tässä yhteydessä niitä viittä paneelia, jotka aina kerralla maalasin päästä päähän. Päädyin viiteen ihan tuntumalla, sen ehtii maalaamaan ennen kuin maali ehtii kuivumaan saumakohdassa.

Toivottavasti tuosta kuvasta jotain näkyy, on se hieman kirjava, mutta menettelee.