Grillikesä

Ei ole ehtinyt edes blogia päivittämään kun on ollut niin kiireistä grillien kanssa. Kotona minulla on kaksi grilliä - yksi hiiligrilli/savustin ja kaasugrilli. Kaasugrillillä on jo jonkun verran ikää, ehkä kymmenen vuotta. Siitä ruostui semmoinen kaksilapainen poltin jo aikaa sitten puhki ja vaihdoin siihen pari kesää sitten uuden valurautaisen polttimen. Valitettavasti poltin ei ollut ihan sopiva säätimien kanssa, enkä saanut siihen oikein kunnon liekkiä aikaiseksi. Liekki on ollut liian rikkaalla, eli palaa keltaisella lepattavalla liekillä. Onneksi sekin ruostui ja myös pohja ruostui puhki, joten oli hyvä syy ostaa isompi tilalle. Isompi? Piti sanoa uusi.

Olisi tehnyt mieli ostaa ikuinen grilli tilalle. Semmoinen, mikä on tehty millisestä haponkestävästä teräksestä. Jostain syystä markettien valikoimissa ei tällaisia ollut. Ostin kuitenkin sellaisen, jossa on valurautaiset ritilät ja ruostumattomat polttimet.

Grillin kasaaminen kesti noin tunnin, vaikka ei tarvinnut tehdä mitään kahteen kertaan, kun seurasin asennusohjetta. Hyvin toimii ja makkara lämpenee.

Vanha grilli päätyi auton perään ja mökille. Jostain syystä se ei korjaantunut kuljetuksen aikana, vaan samat viat ilmenivät kuin kotonakin. Siispä markettiin ja grillien kimppuun. Ihan asiallinen grilli löytyi Halpahallista, kolmella rst-polttimella ja yhdellä sivupolttimella oleva grilli, jossa ritilä valurautaa. Tämänkin kasaaminen kesti noin tunnin.

Kiinnitin huomiota etuseinässä olevaan sytytysohjeeseen. Kukapa ei. Siinä on sytyttämisen vaiheet. Jos ei syty kun kääntää nappulaa, niin pitäisi odottaa neljä minuuttia ja yrittää uudelleen. Joopajoo. Kestäsi ihan pikkuisen kauan saada tulet grilliin, jos ei lähde ensimmäisellä kipinällä tulille. Ohjeessa on tietty perä kyllä.

Eräänä päivänä joitain vuosia sitten appivanhemmat tulivat kylään. Päätettiin oikein grillata broilerin koipia. Minä olin appiukon ja lasten kanssa talon päädyssä ja rouva heilui äitinsä kanssa takapihalla. Tulin katsomaan mistä on kyse. Grilli ei syttynyt. Minä avasin grillin, työnsin pääni grilliin ja koetin katsoa lyökö pietso kipinää. Löi se.Tulirengas lähti kasvamaan ja suljin silmäni. Lämmin pölähdys hyväili kasvojani, nojasin taakse, avasin silmät ja näin alati kasvavan tulipallon kiipeävän seinää pitkin ylös ja katoavan räystään laudoituksen lomasta vintille.Kävin vintillä, ei merkkejä tulipalosta. Kävin katsomassa itseäni peilistä, kulmakarvat, osa hiuksista ja ripsistä olivat poissa. Ihossa ei ollut palovammoja, joten vähällä päästiin.

Nestekaasu on siis jossain määrin vaarallista, eikä syty, jos seos on liian laiha tai rikas. Naamaa ei kannata työntää grilliin, jos siellä voi olla kaasua. Tai tulet. Sen tietää kaikki, myös minä.

Myrskytuhoja

Ukkosmyrsky puhalsi ja kaatoi toistakymmentä puuta kaverin sukutilalta. Riihen nurkalta kaatui kaksi puuta, jotka molemmat jäivät konkeloksi. Toinen nojaa sähkölinjaan ja toinen tien yli toisen sähkölinjan suuntaan. Tien päälle nojaava saatiin sahattua, kun vedettiin liinalla puuta pois linjan päältä. Sähkölinjaan nojaava jätettiin sille paikalleen, saa sähköyhtiön ammattilaiset käydä siivoamassa oikeilla välineillä ja ammattitaidolla puun pois ilman lisävahinkoja.

Tuulenkaatojen raivaaminen on yleisesti ottaen varsin vaarallista askaretta, jännityksessä olevat puunrungot voivat iskeä arvaamattomaan suuntaan ja ihmisen voimien rajat tulevat varsin äkkiä vastaan. Itse pyrin purkamaan tilannetta aina sieltä, missä jännitteet ovat pienimmät. Jos puita on ristiin rastiin, aloitan latvasta, jos mahdollista. Latvat eivät paljoa paina ja niinpä niiden poistaminen purkaa jännitteitä asteittain. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, jos puita on jäänyt konkeloksi. Toinen itse käyttämäni turvakeino on siivota alueelta risut ja pienet puut edestä pois, jotta pääsee sahaamaan itse ongelmaa hyvässä asennossa ja on edes teoreettiset mahdollisuudet väistää semmoiseen suuntaan, minne puu ei tule perässä. Ja aina on oltava kirves mukana. Saha voi jäädä kiinni jännityksissä olevaan puuhun, mutta semmoista puuta ei ole vielä tullut vastaan, että kirves olisi jäänyt jumiin. Kontrolloin jännityksessä olevien puiden vääntömomentteja sahaamalla useita pienempiä sahauksia vierekkäin. Niistä näkee, läheteekö rako kasvamaan vai menemään kiinni, kun puuta sahaa esim toiselta puolelta. Jos puu pääsee puremaan sahan jumiin, on sahan irrottaminen helpompaa, kun halkoo kirveellä sahauksien väliset palat pois.

Sähkölinjan luona olevien puiden poistoa hieman haastavampaa oli saada kuvassa näkyvä vertikaalinen kuusi pois. Se oli kaatunut tien vieressä kohoavan kallion päältä ja jäänyt latvasta kiinni tien toisella puolella olevan koivun haaraan.
Tie on viisi metriä leveä, joten puun koosta ja korkeudesta saa jotain käsitystä kuvaa katsomalla. Ensin katkaistiin tyvi irti kannosta, jolloin tyvi putosi kallion jyrkännettä alas. Kallion juurella on miehen korkuinen kivi. Puu putosi kiven päälle. Se oli siinä aika tukevasti, niin sahattiin pätkä tyvestä pois. Siinä vaiheessa puun tyvi oli ilmassa. Laitoimme siihen liinan ja vedimme taljalla puuta metsään päin, kunnes latva irtosi koivusta ja puu putosi tielle. Siitä se oli helppo karsia ja pätkiä. Koko runko laitettiin semmoisiin pätkiin, mitä jaksaa vielä nostaa. Kaikki siivotut puut vietiin halkomispaikan lähelle Nissanilla. Kaksi täyttä kuormaa avolavalla. Koko hommaan meni aikaa kolmisen tuntia, litra bensaa, purkki ötökkäkarkotetta, pari litraa juotavaa ja viisi huonoa vitsiä tyvipöllin painosta. 13" terä ei riittänyt läpi asti rungon tyvestä.