Robomow käyttökokemuksia

Nurmikko on todella tasaisesti leikattu. Tosin se on täysin kuivuuden ruskettama. Eli näissä olosuhteissa leikkuri toimii hyvin. En ole enään jaksanut seurailla, että mitenkä laite eksyilee sivualueen ja pääalueen välisellä käytävällä. Yhden ainoan kerran olen käynyt siis kuukauden aikana pelastamassa sähkölampaan, kun se oli peruuttanut alueelta ulos. Tänäkin aamuna laite puuhasteli sivualueen parissa. En ole myöskään seuraillut, että onko se oppinut väistämään kiinteitä kohteita, vai vieläkö se ajaa niitä päin. En tiedä kuinka kauan robotin pitäisi kestää, mutta jos se hieroo leukaansa betoniseen suihkulähteeseen jatkuvasti, niin jossain vaiheessa muovista loppuu paksuus. Voisi olla järkevää tehdä betonikolossista saareke, jolloin Robomow osaisi kiertää sen ilman törmäilyä. Saarekkeen tekeminen ei ole iso homma, reunalangan joutuu katkaisemaan ja tekemään kaksi liitosta, kun liittää saarekkeen langan reunalankaan. Joissain paikoissa reunalankaa voisi siirtää hieman lähemmäs rajaa, koska robotti ajaa erittäin tarkasti lankaa pitkin.
Yleisilme pihalla on kyllä erittäin siisti. Ei ole ollut koskaan ennen näin siisti. Rajat pitää kyllä käydä kohta häivyttämässä trimmerillä ja ajaa pientareet tavallisella leikkurilla.

Keittiön kasausta

Keittiön kaapit ostettiin paikallisesta liikkeestä, joka pystyy toimittamaan aika lyhyellä toimitusajalla. Hinta on kalliimpi kuin Ikeassa, mutta rungot ja ovet tulee mittojen mukaan. Tässä vanhassa talossa oli joitakin rajoituksia, mm kaappien korkeus on 220 cm. Ei juuri yli eikä alle, koska poikittainen runkopuu on sillä korkeudella.
Rungot haettiin jo jokin aika sitten osina, joten aikaa vierähti mukavasti, kun palapeli koottiin. Kaappi muodostuu kuudesta osasta ja laatikot neljästä. Aika heppoisesti nämä ovat kasassa, ihan täytyy ihmetellä kuinka kaappi kestää olla lautasia täynnä. Pohjalevy on neljällä ruuvilla ja taustalevyn niiteillä kiinni. Itse jos tekisin, niin siellä olisi vielä muutama lamelli ohjaamassa ja pitämässä pohjaa paikoillaan. Mutta samanlaisia ne ovat olleet kaikki mitä minä olen kasannut. Taustalevyjen kiinnittämiseksi mukaan tuli kasa pieniä nauloja, mutta minä ammuin ne kiinni hakasnaulaimella.
Allaskaapin asennus vähän arvelutti etukäteen, koska siihen piti tehdä reikiä joka puolelle. Sivusta tulee sisään vesiputket, joissa on oikeaoppisesti mutkat tippoja varten. Pohjassa reikä viemäriä varten ja takana pistorasialle. Vesiputkien reikää piti avartaa pujottelua varten, mutta muuten homma meni kerrasta oikein. Vielä puuttuu astianpesukoneen letkujen reiät, ne pitää tehdä, kun tietää minkä kokoisia tarvitaan.
Kaikki muut kaapit on jo seinällä, paitsi liesituulettimen päälle tuleva maustekaappi. Liesituuletin kun on edelleen kaupassa. Se on kyllä jo valittu, mutta pitää käydä hakemassa.

Ylemmän kuvan oikeanpuoleinen laatikosto on pyörillä ja siihen tulee oma pöytälevy. Vaunu mahtuu varsinaisen työtason alle, ja sitä voi kuljetella sitten apupöydäksi minne haluaa. Kaappitilaa ei saanut keittiöön mitenkään ruhtinaallisesti, mutta toisaalta on hyvä joutua priorisoimaan mitä tavaroita oikeasti tarvitsee. Leveän laatikon etu on se, että melkein kaikki tavarat on kerralla näkyvissä, eikä tarvitse aukoa useamapaa laatikkoa, kun etsii sitä omenaporaa, jota tarvittiin edellisen kerran viime kesänä uuniomenoita tehtäessä.

Peugeot toimii taas

Aiemmassa tekstissä spekuloin Peugeotin  jarruremonttia. Vaihdoin jo jokunen päivä sitten jumiintuneen tilalle uuden satulan ja palat molemmille puolille. Vasemman puolen mäntä meni ihan helposti pohjaan,  joten satulan uusiminen oikealle puolelle oli tarpeen. Käsijarrun vipu oli hieman erilainen uudessa, joten piti säätää myös käsijarrua. Saa nähdä, onko seuraavassa katsastuksessa kuinka iso ero vasemman ja oikean välillä.
Huoltokirja on joutunut hukkaan, mikä ottaa hieman kupoliin. Onneksi muistan itse mitä on tehty viimeksi, mutta olisi se kuitenkin hyvä olla tallessa. Seuraava huolto on 240 tkm kohdalla, jolloin pitää tehdä vähän isompi remppa, myös jakopään hihna ja vesipumppu pitää vaihtaa. Nyt on kuitenkin uudet jarrupalat takana, uusi jarrusatula, uudet jarrunesteet, öljyt ja suodattimet uusittu. Ja renkaat. Uusien osien hinta taitaa ylittää auton arvon. Mutta halvassa uudessa olisi sama remppa edessä, joten ehkä panostus kannatti.

Peugeotin takajarru

No niin. Kuka kehui, ettei takajarrupalan vaihdosta ole haastetta? Olinko se minä? Selvisi syy, miksi pala on kulunut loppuun. Mäntä on niin jumissa, että tuli litra hikeä pihalle, ennen kuin sain ruuvattua männän pohjaan. Ja sitten eka polkaisu, eikä takapyörä ei pyöri mihinkään. Sama homma käsijarrun kanssa. Liukutapit on todella herkät, joten ei jää muuta vaihtoehtoa kuin mäntä. Kätevä emäntä tai isäntä ottaisi satulan pöydälle ja vaihtaisi tiivisteet ja männän. Mutta minulla on nyt jostain syystä semmoinen olo, että jarrusatulan uudelleen rakentaminen ei kiinnosta. Otan aamulla satulan mukaan, polkaisen kylille kyselemään uutta osaa tilalle ja laitan ilmeisesti kunnostetun laitoksen tilalle. Jarrunesteet pitää muistaa myös vaihtaa, olisiko niissä syy vanhan satulan jumiin.

Peugeotin pikkuvikoja

Peugeot 307 lasinpesimestä tuli vettä hyvin nihkeästi, tuskin jaksoi edes lasille. Netissä oli vinkkejä, kuinka jonkun takaiskuventtiilin voisi kunnostaa. Jepjep. Revin vanhan pumpun irti ja hain kaupasta uuden. Maksoin vähän toista kymppiä. Uusi paikoilleen ja vettä tulee oikein kunnolla, leviää sumuna lasille. Näissä Peugeotin pikkuvioissa on joskus se hyvä puoli, että tähän ei tarvittu yhtään työkalua. Sisälokasuoja on näin helteessä niin notkea, että käden sai työnnettyä pumpulle,  edes pyörää ei tarvitse ottaa irti. Pumppu irtoaa vetämällä säiliöstä. Pumpun molemmat letkut, toinen tuulilasille ja toinen talalasille, lähtevät niin ikään vetämällä. Sähköliittimessä on kynsi, joka aukeaa painamalla ja liitin irtoaa vetämällä. Minulla tuli säiliön ja pumpun välinen tiiviste pumpun mukana pois. Se pitää laittaa ensin paikoilleen säilöön ja sitten vasta tunkea uusi pumppu paikoilleen.
Samalla kun kävin varaosaliikkeessä, ostin myös raitisilmasuodattimen ja ilmansuodattimen. Vanhoissa ei siis ollut mitään vikoja, mutta olivat viime kesältä. Raitisilmasuodattimen vaihtoon ei tarvitse työkaluja, mutta ilmanputsarin avaamiseen tarvitaan oikein ristipäinen ruuvimeisseli. Helle kukisti duunarin ja öljyt suodattimineen jäi vaihtamatta, samoin jarrupalat taakse. Molempia operaatioita on tullut harjoiteltua niin usein, että haastetta ei oikein voi kunnioittaa.
Tämä meidän pösö on niitä, joissa kaiken sortin polttimoita saa olla vaihtamassa ihan yhtenään. Mittasin latausjännitteen, mutta ei se siitä johdu. Onneksi kaikki polttimot voi vaihtaa helposti. Mittarivaloihin ei ole vielä tarvinnut vaihtaa, paitsi radion paneeliin. Tänään vaihtui oikean lähivalon H7 uuteen.

Sähkölampaalle katos

Tein robottiruohonleikkurille katoksen, jotta latausasema on suojassa paahtavalta auringolta ja sateelta. Kattopelti on Ruukin Finnera, jota on rautakaupassa varastossa noin 70x120 cm paloina. Puutavara on sekalaista ylijäämä puutavaraa ja osittain purkujätettä. Vähän maalia pintaan ja lopputulos on ihan kelvollinen. Nurmi on nyt niin kuivaa, että sähkölammas on aivan pölyinen.

Peräkärryn pikakorjaus

Minulla on työkalujen ja tarvikkeiden kuskaamista varten semmoinen pienen asuntovaunun kokoinen ja vähän näköinen peräkärry. Sivut ovat valkoista röpelöä alumiinipeltiä, katto sileää valkoista peltiä ja sisältä seinät ovat keltaista vaneria. Keksintö on ilmeisesti tehty Ruotsissa samalla tehtaalla kuin asuntovaunut. Sisäkatto on jotain vinyyliä. Ikkunat tietysti puuttuu, mutta silti osa karavaanareista morjestaa vastaan tullessaan.
Tässä kesän touhuissa on tullut kuskattua jos vaikka mitä peräkärryllä, mm 600 kiloa ylimääräistä huonekalua ja muuta entistä käyttötavaraa kaatopaikalle. Takanurkan lista alkoi repsottaa ja heilui ajoviimassa uhkaavasti.
Pieni tutkimus osoitti, että koko takakulman tukirima on aivan laho.

Vähän ihmetyttää, että tuo ei ole levinnyt kokonaan, koska ei tuo puru ole pitkään aikaan pitänyt mitään kiinni. No, sain ujutettua tilalle uuden riman, ihan tavallista mäntyä. Kestää minkä kestää, tuohon pitää askarrella kunnollinen kulma ulkopuolelle, niin näkyy olevan uusissa kärryissä. Varsinainen pikakorjaus, ei mennyt kuin muutama tunti, että sai kaivettua kolon puhtaaksi ja sitten ruuvattua se uusi rima nurkkaan kiinni. Alkuperäinen oli ollut liimalla ja ruuveilla. Ruuvit ovat aivan ruosteessa, liima on oikeastaan ainoa mitä on jäljellä. Hyvää liimaa on osattu tehdä. Sisäpuolen vanerointi on edelleen irti, kun myös takavalon kiinnitys on pettänyt. Nyt on hyvä tilaisuus laittaa pellin taakse joku vanerinpala tukemaan.
Pienen tarkastelun jälkeen selvisi, että myös vasen sivu oli irronnut koko matkalta pohjasta. Koko koppi on rakennettu pohjavanerin varaan. Jos joskus tulee eteen pohjavanerin vaihto, niin sitä ei voi vaihtaa irrottamatta kaikkia sivuja yhtä aikaa. Eli käytännössä koko koppi pitää nostaa pois. Siinäpä viikonloppuprojekti mietintään.

Robottiruohonleikkuri osa 3

Kun pääalue on suunnilleen leikattu, niin leikkuri pyöri hetken sivualueelle menevän polun alueella ja meni laturiin odottamaan maanantaita. Luin netistä vinkin, että sivualue pitää määritellä niin, että se määritellään alkavaksi vasta kun leikkuri on n viisi metriä alueen puolella. Kokeilin tätä, poistin ensin sivualueen ja määrittelin se uudelleen. Kyllä se leikkasi sitten aika hyvin sivualueen, mutta käytävä puolestaan jäi heikolle hoidolle. Käytävän alussa ja lopussa on ohjekirjassa neuvottu silmukka, joten pitää seurata tilannetta jonkun aikaa.
Aloitin katoksen tekemisen leikkurille. Latausasema on liiterin kupeessa ja minä teen siihen kylkeen lipan, joka varjostaa ja suojaa sateelta.

Robottiruohonleikkuri, osa 2

Aamulla tai joskus yöllä Robomow sai tasapainotettua akuston kennot ja oli lähtenyt hommiin. Sikäli huono homma, kun rajalanka oli vasta oikealla paikalla, mutta heinän päällä. Jäljistä päätellen, se oli puuhastellut jonkun aikaa, ennen kuin sattui semmoinen kohta, missä lanka oli sen verran koholla, että tarttui terään ja lähti jatkoksesta irti. Konttasin aamupäivällä talon ympäri ja sitten vielä rajaa pitkin toisen kierroksen, kun kiinnitin langan maahan mukana tulleilla hakasilla. Kokeilin vähän tehdä oikein upotusta petkeleellä, mutta sandaalin pehmeä pohja ei oikein soveltunut hommaan. Turvakengät on remonttikohteessa, joten päätin vaan kammata piuhan heinän tyveen ja naulata tiiviisti kiinni. Tasaisen näköinen piha on ihan älyttömän kuoppainen, kun sitä katsoo näin tarkasti. Toisinaan piti laittaa hakanen puolen metrin päähän edellisestä, ettei väliin jäänyt ilmalankaa.
Nyt on robotti kulkenut iltapäivän ja illan pihassa. On se mukava seurata, kun joku tekee töitä eikä valita. Edelleen ei ole selvää, että mitä tarkoittaa käyttöohjeen sääntö "havaitsee yli 15 cm korkean ja 10 cm leveän kiinteän esteen", kun taas muut pitää rajata langalla. Muutaman minuutin tarkkailun perusteella robotti ajaa pahki kaikkea samalla tarmolla. Pihalla on puoli metriä korkea ja yli kaksi metriä leveä suihkulähde, jonka seinät ovat betonia. Leikkuri vetää surutta täysiä päin muuria ja törmäyksen jälkeen ottaa lukua ja uuden suunnan. Sama 20 cm halkaisijaltaan olevan koivun kanssa. Ja 7 cm luumupuun. Tässä vaiheessa ei siis ole mitään eroa, onko este iso vai pieni, kunhan se ei kaadu alle, kun siihen törmää. Onhan mahdollista, että oppiminen on kesken ja myöhemmin nämä isot kovat esteet ostaan ennakoida. Mielenkiintoista seurata, onko älyä niin paljon. Mielenkiintoista on myös nähdä miten käy, kun robotti osuu pihalla lojuvaan 300mm rumpuputken pätkään, joka on noin puoli metriä pitkä. Kyseinen putki on koiran lelu, jota on kiva retuuttaa pitkin pihaa. Jos robotti alkaa työntää putkea, niin siitä tulee tappelu, jos koira on pihassa. No, eihän niin voi käydä, ei leluja eikä lemmikkejä nurmikolla, kun robotti on hommissa.
Tästähän sainkin idean, että voisi tehdä radio-ohjattavan putken, jota koira voisi jahdata. Putki on niin kevyt, että pieni moottori ja hammaskehä saisi sen pyörimään. Kahdella eri suuntiin pyörivällä moottorilla saattaisi saada niin ison vääntömomentin, että se kääntäisi suuntaa. Tämä idea laitetaan jonnekin kelluvan kesämökin ja junan näköisen leikkimökin väliin odottamaan aikaa parempaa.

Robottiruohonleikkuri

Pidin välipäivän remonttihommista ja asensin Robomow leikkurin. Tai no, suurin osa ajasta meni pihamaan yksinkertaistamiseen. Periaatteessa reunalangalla voidaan rajata millainen piha tahansa, mutta mitä enemmän pihassa on erityisiä alueita, sen monimutkaisempi on asennus. Käyttöohje on hyvä, luin sen läpi ennen hommaan ryhtymistä kahdesti läpi. Siksi päätin muokata pihaa ensin. Todennäköisesti ruusupenkki kuoli, mutta onpahan yritetty. Sain vedettyä reunalangan ja koeajettua alueen reunat. Pari huomiota. Laite on melko painava, mutta kuitenkin niin kevyt, että pienikin risukko on liikaa. Ajattelin, että leikkuri voisi vähän tuupata koivuangervoa ja leikata aivan juuresta. Mutta ei. Pitää asentaa lanka yhtä kauaksi kuin seinästä. Toisaalta, voisi kokeilla että osaisiko leikkuri leikata ympäri alta, jos reunalangan laittaisi puskan ulkopuolelle. Käyttöohje kyllä kehoittaa rajaamaan kaikki alle 15 cm korkeat ja alle 10 cm leveät kohteet langalla kielletyiksi alueiksi. En vielä tiedä että miksi, koska rakenne on kyllä sellainen, ettei leikkuri saa mitään tuhoa aikaiseksi puskille. Pienikin risu, niin meno loppuu siihen. Uskoin kuitenkin ohjetta, vaikka olisi ollut kyllä kiva saada myös marjapensaiden välit leikattua robotilla. Toinen huomio oli se, että kovin maastokelpoinen kone ei ole. Jos pihalla on pieni kuoppa, johon takarengas mahtuu, niin sehän jää siihen kiinni. Vielä ei päästy leikkaamaan, vasta sain tarkastettua että reunalanka on oikein asennettu ja reitti selvä. Nyt odotellaan akkujen latausta ja huomenna pääsee koeajolle. Koiran lelut on kerätty pois nurmikolta ja suurin osa pökäleistä. Nyt saakin sitten olla tarkkana, ettei jätä mitään nurmikolle.

MDF kattopaneelin asennus

Tähän väliin haluan mainita että minä en ole enkä esitä olevani mikään mestari missään puuhassa. Tänään tuli kokeiltua miten MDF kattopaneeli tarttuu nitojalla kattoon tumman paneelin päälle. Ohjeessa kehoitettiin käyttämään liimaa varmistamassa kiinnitys. Blaah, niittejä on ja kun vedän suoraan vanhan paneelin päälle, niin on mihin niitata. Luultavasti pysyy tai sitten ei. Minulla oli apulainen, joka ei ole paneloinut yhtään mitään. Minä olen paneloinut tavallista puupaneelia, mutta en ennen tämmöistä pahvista. Työ lähti ripeästi käyntiin ja aina edellisen paneelin katkaisusta tähteeksi jäänyt liitettiin sahapöydällä uuden jatkoksi ja sahattiin määrämittaan. Kattopalkkien väli on lyhyempi kuin yksittäinen paneeli. Melkoinen palapelit, mutta hukkaa tulee todella vähän. Hukan määrä riippuu siitä kuinka hyvin katon leveys käy paneelin pituuteen. Kovin lyhyitä pätkiä ei voi käyttää. Parhaimmillaan jako kävi niin hyvin tasan, että joka kuudennesta paneelista meni yhden sentin pätkä roskiin ja ne viisi muuta menivät kokonaan kattoon.

Teline on kyllä kätevä näissä hommissa. Ei tarvitse ihan koko ajan pomppia alas ja siirtää, kuten tikkaita pitäisi. Toinen kätevä näissä hommissa on apupoika, joka kantaa sahattuja paneleilta ja täyttää niittipyssyä. Me tehtiin niin, että sahattiin yhden tuommoisen välikön laudat kerralla. Sahaaminen käy kätevästi kahdestaan ja kiinnittäminen on nopeaa, kun ei tarvitse välillä mittailla.

Hakasnaulaimella niitit saa todella nopeasti ja siististi. Paneelien myyjä ilmeisesti oletti, että minä aion nitoa nämä käsikäyttöisellä niittipyssyllä, koska ensin mentiin katsomaan niiden niittejä. On kai sekin mahdollista, mutta en kyllä haluaisi kokeilla. Haiskahtaa työläältä.

MDF kattopaneeli

Olin katsonut netissä, että MDF kattopaneeli on melko edullinen tapa uudistaa vanha katto. Olisi pitänyt vaivautua katsomaan myös saldo paikallisessa myymälässä. Nollaa näytti ja puhelu vahvisti asian. Lähin kauppa, missä tavaraa oli, sijaitsee tunnin ajomatkan päässä. Eihän siinä, on se nopeampi kuin odottaa viikko tilauksen toimitusta. Samalla tuli kesälomareissu kauniiseen Suomeen. Käytiin oikein hampurilaiset syömässä ja ostettiin mansikoita evääksi kotimatkaa varten. Varsinainen lomareissu. Niitit ei ainakaan lopu kesken, niitä myytiin 10 000 kappaleen paketeissa. 140 kappaletta paneeleita olisi kyllä tarttunut vähemmälläkin, mutta ei tarvitse nuukailla niittien kanssa. Paineilmanitoja, elikkäs hakasnaulain, edesauttaa myös nuukailun välttämistä, uskoisin. No, huomenna se toivottavasti selviää.

Pintamaali

Päätin kokeilla pintamaaliksi seiniin Ilves remonttimaalia. Purkin kyljessä lukee, että tämä kuivuu kahdessa tunnissa ja on kuivuttuaan pesunkestävä. Puuilossa tätä oli valmiiksi sävytettynä maalarinvalkoiseksi, joten ei tarvinnut maksaa siitä erikseen.
Pohjamaali lopulta peitti oranssin maalin alleen ja pääsin sutimaan uutta pintaa. Maali on ihan helppo levittää, paitsi että valkoista maalia valkoisen pohjamaalin päälle. Eihän sitä näe yhtään että joko sitä tuli tarpeeksi. Äänestä ja telan karvoista voi vähän päätellä, että onko rulla kuiva vai vieläkö maalia tarttuu seinään. Ei auttanut luonnonvalo eikä LED työmaavalo. Koska maali on kuivaa ja siten uudelleen maalattavissa jo kahden tunnin päästä, niin pyyhkäisin eteisen, olohuoneen ja keittiön seinäpinnat kahteen kertaan samana päivänä. Näyttää lupaavalta. Huomenna on sitten MDF kattopaneelin vuoro, jos vielä aamulla näyttää seinät hyvältä.

Pohjamaalaus

Jatkan tätä itselleni kirjoittelua, edelleenkään ei lukijakunta ole laaja eikä edes laajenemaan päin. Tästä voisi kirjoittaa oman tekstin, mutta olkoon nyt tällä kertaa.
Tulin tänne raportoimaan remontin etenemistä. Kaksi merkkipaalua on saavutettu. Kaikki kipsilevyn palaset ovat kiinni ja tasoitettu. Toinen merkkipaalu on se, että nyt on mennyt 500€ kaikkiin tarvikkeisiin. Osa hankinnoista vielä odottaa vuoroaan, luultavasti pääsen ensi viikkoon ennen kuin pitää käydä rautakaupassa.
Maalaaminen on kovaa hommaa. Ei ole voima vaan kestävyyslaji. Homma koettelee myös hermoja, kun kattopalkit on jotain kellertävän oranssia. Pohjamaali peittää "tosi hyvin" eli kahden levityksen eron huomaa, mutta silti paistaa läpi.

Aprikoin vielä, että pitääkö maalata vielä kolmas kerta pohjamaalilla, vai uskaltaako luottaa siihen, että myös pintamaali peittää. Seinät maalataan pesua kestävällä remonttimaalilla, joten palkit pitää maalata samalla. Muuten tulee sävyero seinän ja palkin kesken ja katto vielä kolmas.
Päivän aikana tulee kyllä pompittua tikkaita ylös ja alas melko paljon. Tasotikkaita pitää siirtää vähän väliä eikä noita palkkeja oikein jatkovarren kanssa pysty maalaamaan.

Ryobi laitteiden hinnat

Käväisin välillä Yhdysvalloissa ja tietenkin siellä tuli käytyä myös rautakaupassa. Yhdysvaltain yleinen kauppojen veroprosentti vaihtelee osavaltiosta toiseen, ollen kuitenkin jossain kuuden prosentin tietämillä. Tämä selittää osan työkalujen hintaerosta mutta ei kaikkea. Home Depot myy Ryobi työkaluja noin puoleen hintaan suomalaisiin kauppoihin verrattuna. Äkkiseltään akulla toimiva viimeistelynaulain maksaa Suomessa 220€ ja USAssa 99$ plus paikallinen vero. Kurssi huomioiden, hintaero on huomattava. No, Home Depot ei anna mitään takuuta, paitsi lisähintaan, mutta silti. Naulaimia saa ostaa kaksi ja silti tulee halvemmaksi kuin ostaa yksi Suomesta. Sama linja jatkuu muiden akkukäyttöisten työkalujen suhteen.
Lentokentillä myydään muka edullisesti tavaraa. Lyövät myyntipuheen mukaan sekä online että katuhinnat. Olen samaa mieltä, jos lyöminen määritellään siten, että suurempi hinta lyö pienemmän. JBL Bluetooth vastamelukuulokkeet E65BTNC maksoi kentällä tinkimisen jälkeen 189$ ja Amazonin hinta on 149$. Verkkokauppa.com ilmoitti hinnaksi samalla minuutilla 199€. Yllättävästi Lontoossa Heathrow kentän terminaalissa 3 Dixon's Travel myy samoja 120£ hintaan. Ilo irti brexitistä, punnan huonon kursdin takia hinta on ihan siedettävä. Poikkeus vahvisti säännön.
Tarinan opetus on se, että internet on kyllä ihana apu shoppaillessa. Eri kauppojen hinnat voi helposti tarkistaa ja ostopäätöstä tehdessä on tiedossa mikä on tuotteen yleinen hintataso. Tulijaisten takuuasiat ovat mitä ovat, mutta jos ei aivan huono tuuri ole, niin voi säästää pitkässä juoksussa jonkun verran. Sen vuoksi ei sentään kannata matkustella, mutta jos matkustelee muutenkin, niin shoppailu kohteessa voi jopa tuoda säästöä. 1,75 litran tonkka kanadalaista viskiä maksoi 12 us dollaria. Valitettavasti noin isoa kannua ei saa tuoda verovapaasti Eurooppaan, mutta kyllä se motellin kuistilla kiikkustuolilla istuessa luo tunnelmaa ja loput voi kaataa viemäriin, mikä ei kurkkuun sovi.

Pintaremontti etenee

Levysaumojen pakkelointi alkaa jo sujua. Monta virhettä on tullut keksittyä. Esimerkiksi lastaa on helppo painaa niin paljon, että se painuu ohennettujen kipsilevyjen saumaan, eikä tasoitetta tule tarpeeksi, vaan sauma on nätisti kuopalla. Ensin luulin, että sepä kutistuu kovasti tämä tasoite. Kutistuu se, mutta ei sentään niin paljon. Leikattujen levyjen saumaan voi myös laittaa nauhan, mutta sitä on tasoitettava puolen metrin leveydeltä, muuten seinässä näkyy patti. Sen tiesin jo ennestään, mutta meni pari kohtaa opetellessa, että mutaa tuli tarpeeksi leveälle käytännössä heti alkuun. Senkin tiesin jo etukäteen, että maali ei peitä virheitä vaan korostaa niitä. Silti se ärsyttää, kun huomaa virheen vasta kun maali on kuivaa. No, kivat verhot, ruma nojatuoli ja Big Ben taulu vievät huomion pienistä seinän kauneusvirheistä.
Talo on alunperin tehty ilman listoja. Jalkalistat on, mutta mitään muita listoja ei ole. Lastulevyt ja seinäpaneelit lähtee suoraan oven tai ikkunan karmista, eikä kattolistojakaan ole. Minä kyllä laitan listoja joka paikkaan, en rupea laittamaan kipsilevyn kulmanauhaa kymmeniä metrejä ja pakkeloimaan niitä. Ehtii tulla syksy muutenkin tässä touhussa.