Nissanin öljynpainevalo mutkistaa lauantaita

Normaali lauantaiaamu sai heti alkuunsa epänormaalin käänteen, kun matka kohti autotallityömaata katkesi öljynpainevalon loisteessa. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä, öljynpaineen merkkivalo syttyi palamaan alle kilometrin ajon jälkeen. Auto pysäkille, soitto vakuutusyhtiöön ja hinausauto paikalle. Kipaisin kotiin ja hain toisen auton. Vw Golf, jolla kyllä kiskoo myös kärryä tarvittaessa. Kaikki työkalut ja tarvikkeet Nissanista peräkärryyn ja noin tunnin myöhässä kohti rakennusta.
Matkalla piipahdin rautakauppaan ja ostin puuttuvan paketin 125 mm vahvuista selluvillaa. Asettelin villat varaston seinään ja nidoin päälle ilmansulkupaperia. Teippiä menee enemmän kuin paperia, tai siltä se ainakin tuntuu. Ainakin rahallisesti teipit taitaa maksaa liki saman kuin paperi, kaiken maailman saumoja ja ovien ja ikkunoiden aukkoja on teipattavaksi sen verran paljon, että teippiä kuluu repullinen. Tänään sain käytettyä kaksi vajaata rullaa loppuun, ennen kuin pitikin jo kiiruhtaa koululle.
Ei mennyt hukkaan sekään reissu. Näin yhden vanhan tutun, joka kertoi valmistumisestaan koulusta, uudesta työpaikasta ja tulevista häistä.
Pidin puolentoista tunnin harkat ja pyöräilin kotiin. Pesin vessan, imuroin vähän ja nostin pyykit kuivumaan. Kohta tulikin työkaveri perheineen poimimaan herukoita. Ämpärin täytyttyä vieraat lähtivät ja minä kävin tutkimaan jääkaapin puutteita. Ei muuta kuin pyörän selkään ja kauppaan. Matkalla tapasin toisen vanhan tutun, joka hänkin kertoi saaneensa töitä. Spekuloitiin Nissanin vikaa ja jatkettiin matkaa.
Illan hämärtyessä grillasin makkaraa ja natustin siemennäkkileipää.
Pitkä ja tylsä kirjoitus, jonka opettavainen tarina tiivistyy näin: kun koko päivän puuhailee ja hoitaa sosiaalisia suhteita, saa aikaiseksi hyvin vähän sellaista, mikä kiinnostaa muitakin. Ja paljon on semmoista puuhaa, mistä ei jää mitään tulosta. Kohta on taas karvoja lattialla, saippuatahroja lavuaarissa, hikisiä paitoja pyykkikorissa ja siemennäkkileipäpussi tyhjä.

Löysäilyä

Vaikka yritän antaa semmoisen käsityksen, että puuhastelen ahkerasti kuin kekomuurahainen, niin se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nyt, kun lomat on tältä kesältä käytetty ja päivät kuluvat elantoa hankkiessa, ei iltaisin ehdi tehdä juuri mitään. Tai jaksa. Viimeksi piti mennä viimeistelemään remonttia, niin päädyin retkelle luonnonpuistoon. Muutaman tunnin kävely ikiaikaisessa metsässä tekee hyvää mielelle ja keholle. Joskin eväsleipä, pari makkaraa ja suklaapatukka verottavat sitä kehon osuutta.
Rakastan puujalkavitsejä. Valitettavasti en älynnyt ottaa valokuvaa, mutta puiston portilla oli lappu " dogs must be kept on lead", eli koirat on pidettävä johdossa. Näin tehtiin. Koira sai johtaa kulkua kohti keittokatosta.

Ido Trevi WC istuin vuotaa vettä

Asun 16 vuotta vanhassa talossa, jossa on suunnilleen kaikki alkuperäistä. Aina silloin tällöin joku paikka vaatii huoltoa tai korjausta. Ei ihan uusi ongelma, mutta näissä Ido Trevi WC istuimien taakse alkaa aina silloin tällöin valua vettä. Ensin muutama tippa ja lopulta pieni lätäkkö. Piti ensimmäisen kerran tutkia asiaa jonkun verran, ennen kuin huomasin, että mistä se vesi sinne pääsee. Täyttöventtiilin männän varressa oleva o- rengas kovettuu, kuluu ja päästää vettä ohitseen. Vesisuihku osuu säiliön kannen saumaan ja valuu siitä lattialle.

Mäntä on helppo vaihtaa. Pelkän o-renkaan vaihto riittää, jos venttiili sulkee veden, eikä valuta läpi säiliöstä. Minä ostin eilen uuden männän, koska toinen pönttö alkoi vuotamaan läpi, eli venttiili ei mene kokonaan kiinni ja vesi vuotaa ylivuotoputkesta pönttöön.

Tähän olin tehnyt jo aiemmin roiskeläpän, kun sopivaa varaosaa tai tiivistettä ei ollut saatavilla. Vesi päätyi säiliöön, eikä roiskunut lattialle.

Uusi mäntä on varustettu yhdellä kapealla tiivisteellä, kun vanhassa on kaksi. Männän vaihto on nopea homma ja uutta mäntää katsoessa vaikuttaa siltä, että rutiini ei pääse rapistumaan.

Peruutuskamera Nissaniin

Ostin jo keväällä peruutuskameran ja semmoisen soittimen, joka osaa näyttää kuvan. On ollut muka muuta puuhaa, niin vehje on odottanut aikaansa tulla asennetuksi kiltisti tuolla kotitoimiston nurkassa.
Kyllä siihen ensikertalainen sai menemään kaksi vajaata iltaa.
Ensimmäisenä iltana asensin kameran takapuskuriin, tein kytkennät taakse ja vedin kaapelin ohjaamoon. Jos ei korkeasta maavarasta ole muuta iloa, niin ainakin kaapelin veto oli mukavalla korkeudella. Ei tarvinnut nostaa autoa, senkun vaan makoili selällään ja niputti kameran kaapelin alkuperäiseen takavaloille menevään kaapeliin nippusiteillä kiinni.

Asensin kameran puskuriin, vaikka sen pitäisi olla korkeammalla. Mutta epäilen, että kaapeli ei kestä kovin kauaa luukussa, niin päätin sitten mennä tällä.

Nissanin valojen liittimet ovat ihan tavallisia lattaliittimiä, jotka ovat pidikkeissä. Yksittäisen "pinnin" saa helposti irti, kun lukitushakasta kääntää pienellä ruuvimeisselillä. Lisäsin kameran virtapiuhat ja herätteen näytölle noihin valoliittimiin.

Kameran kaapeli tuli todella nätisti apukuskin penkin alle ja siitä maton alla käsijarrun koteloon. Sinne piti kytkeä myös seisontajarrun signaali, ettei kukaan katso videoita ajon aikana.

Melkoinen spagetti tuo johtohässäkkä. Ensin pitää olla adapteri Nissanista ISO liittimeen, sitten radion johto ISO:sta soittimeen. Lisäksi vielä kameran johto. Hyvä että kaikki mahtuvat kojetaulun sisään. Alkuperäisen radion kyljissä olleet kulmaraudat kävivät suoraan Pioneeriin. Jonkin tasoista standardisointia on siis olemassa, koska tämä uusi mankka istui täysin valmiisiin ruuvinreikiin ja vanhoihin asennusrautoihin.

Kirkas kuva heti ensi yrittämällä! Paitsi että kamera on ylösalaisin 🙄
Käänsin kameran mekaanisesti, kun ei löytynyt semmoista ominaisuutta valikosta. Kamera saa siis sähkönsä suoraan peruutusvalolta. Myyjän nettisivuilla neuvotaan ottamaan virta releeltä ja ohjaus peruutusvalolta. Kameran mukana tulleen ohjeen mukaan kameralle kytketään jatkuva virta ja peruutusvalolta otetaan vain heräte näytölle. Kamera ottaa maksimissaan 300 mA virtaa, eli alle 4 wattia. Tuumailin, että ei tuommoinen kituvirta tunnu auton sähköjärjestelmässä missään. Kamera myös käynnistyy nopeasti, joten vaikka se on ilman virtaa normaalisti, niin se tuottaa kuvaa silloin kuin pitää.

Nätisti istuu, country raikaa ja kuvasta saa selvän. Etäisyyden arviointi olisi helpompaa, jos kamera katsoisi lintuperspektiivistä. Mutta on se tämä ihan kohtuullinen näinkin.

Aineetonta puuhastelua

Aina ei ehdi tekemään mitään käsin kosketeltavaa. Remppa on aika paljon kesken, mutta uudella asukkaalla oli kiire saada muutettua. Kyllähän niitä listahommia voi sitten tehdä myöhemminkin. Siis niin legendaarinen juttu, mutta saa nähdä onko ensin joulu ja kuinka monta, ennen kuin viimeinen lista on kiinni.
Mutta tässä kyllä kävi myös niin, että loma loppui ja työt kutsuivat. Ja bonuksena vielä koulukin alkoi. Kurssit ovat kylläkin jo kasassa, mutta opinnäytetyön tekeminen on kiivaassa vaiheessa. Tutkimussuunnitelmaa ja kyselylomaketta muokatessa on mennyt ilta jos toinenkin. Stressin ja syöpöttelyn yhteisvaikutuksesta sekä hampaat että maha ovat nyt kipeät. Ei kestä mikään semmoista määrää siemennäkkileipää. Pitäisi keksiä joku muu tapa purkaa stressiä. Pää savuaa kirjojen selaamisesta ja viitteiden kirjaamisesta. Minulle ei yksinkertaisesti sovi mikään pikkutarkka työ. Aina tulee joku virhe viimeistelyssä. Olipa kyseessä sitten mekaaninen tai älyllinen työ. Juuri nyt alkoi ihan älyttömästi tekemään mieli mennä järveen raivaamaan kiviä. Siinä on homma, jossa aivot lepää mutta ruumis ei. Vesi on edelleen lämmintä ja matalalla, joten....
Mutta rästissä on nyt aika paljon tärkeämpää tekemistä. Vanhan sanonnan mukaan laiska töitään luettelee, joten jätän luettelonkin tekemättä ja vaan laiskottelen.

Välitilan levy

Remonttikohteen keittiön välitilan seinät oli tarkoitus laatoittaa. No, laiskuus voitti ja nyt siellä on joku mikä lienee laminaatti tai pleksi. En ehtinyt hirveästi opiskelemaan sitä, että kuinka se pitäisi asentaa. Näin videon YouTube:ssa missä laitettiin saman tapaista levyä liimaruusuilla kiinni. Tämä on nyt sitten samalla tavalla, tulevaisuus näyttää miten pysyy.

Aika tukevalle vaikuttaa näin tuoreeltaan, en kyllä kovin paljon nykinyt. Jospa huomenna vetää suojamuovit pois ja laittaa saumaan silikonit. Tai milloin nyt sattuu kerkiää.

Letkukela

Hommasin pari tämmöistä letkukelaa, joissa on automaattinen takaisinkelaus. Ohjuri laskostaa letkun oikein nätisti rullalle. Tämä on taas niitä hetkiä, kun pitää miettiä että miksi ostin tämän nyt VASTA. Suosittelen ensimmäiseksi hankinnaksi, jos hallintaasi kuuluu vesiposti. Vettä näyttää tulevan yhtä reippaasti olipa letku vähän tai täysin ulkona. Aikaisemmin oli semmoinen letkukärry, jonka käyttämiseen tarvitaan kolme ihmistä. Yksi kelaa ja ohjaa letkua. Toinen pitää kärryä paikoillaan ja kolmas taluttaa letkua kelalle.

Nissan Pickup NP300 kokemuksia

Olen nyt ajellut ostoksella nelisen tuhatta kilometriä. Mittarilukema on nyt jossain 136 tkm kieppeillä. Diesel tuntuu maistuvan. Olen ajellut pari tankkia todella rauhallista ajoa ja sitten välillä yrittänyt käyttää niin paljon tehoja kuin irtoaa. 10,7. Siinä se on. Ei juuri alle eikä yli. Peräkärryn kanssa, siis se pienen asuntovaunun kokoinen varasto, joka painaa tyhjänä 600 kg ja täynnä tavaraa tuplasti, kulutus kasvaa vähän. En tosin ole hinannut kuin n 0- 30% ajoista tuota koppia perässä. Mutta siinä 10,7 l/100 km paikkeilla kulutus pyörii. Juttelin yhden tutun kanssa, jolla on vastaava Mitsubishin L200, niin sanoi että ei pääse alle kympin millään. Ei asuta missään ruuhka-Suomessa, joten ajo on tasaista taajamanopeutta tai hidasta maantietä. Satasta ei näillä seuduilla pääse ajamaan kuin max 5 minuuttia ennen kuin tie loppuu ja köröttely alkaa. Kaupunkiajoa tulee todella vähän, joten kulutuksen pitäisi olla lähempänä maantie lukemia. En muista mitä tuolle on ilmoitettu kulutukseksi, mutta luultavasti ilmoitettu on alakanttiin.

Mystinen puhelinvika

Olen nyt tutkinut viikon vanhuksen puhelimen vikaa. Hänen puhelut katkeaa verkkovirheeseen lähes kaikki, kun puhelu kestää kymmenen minuuttia. Kaveri jo epäili, että tässä on meidän juoni vähentää mummon lörpöttelyjä. Mutta ei, jotain on vialla. Ihan ensimmäiseksi tietysti piti itse soitella puhelimella, että saatiin vika toistettua. Jep, puhe häipyi hetken päästä, puhelu katkesi ja luuri ilmoittaa verkkovirheestä. Otin akun pois ja hetken huilin jälkeen kokeiltiin uudestaan. Sama vika. Arvelin, että puhelin on rikki ja hain uuden mummopuhelimen. Kokeiltiin että kaikki toimii ja rouva osaa käyttää puhelinta. Kohta tulikin puhelu, että ei vika parantunut. Ei muuta kuin hakemaan uutta SIM korttia. Kokeiltiin taas puhelinta heti kaupan pihalla ja kaikki kuuluu kirkkaasti. Seuraavana päivänä tuli taas puhelu, että vika jatkuu. Soitin jo operaattorille, että onko verkossa vikaa kyseisen henkilön kotinurkilla. Ei ole, kuului vastaus. Pyydettiin käynnistämään puhelin uudelleen. Sanoin, että kyllä se on jo monta kertaa käynnistetty uudelleen, sekä uusi että vanha puhelin ja on uusi simmi. Ei kuulemma näy mitään vikoja alueella, lähin tukiasema on puolen kilometrin päässä. Jäätiin keräämään tietoa katkenneista puheluista. Ja niitähän on. Kyseiselle leskirouvalle tulee puheluita ja menee kymmenen päivässä. Ja melkein kaikki menee poikki. Älysin, että mummoluuri toimii 2g verkossa, joten karautin paikalle ja laitoin oman luurin 2g tilaan. Ei mitään ongelmia tulevissa eikä lähtevissä puheluissa. Varmuuden vuoksi, myöskään rouvan puhelimessa ei ollut mitään häiriöitä. Tulipa taas kerrytettyä toista tuntia puhetiimaa ja laskua, mutta asiaan ei tullut selvyyttä. Luultavasti huomenna alkaa sama rumba, saisiko tukiasema auringonpistoksen paahteessa. Vai puhelimet? Erikoinen juttu, että vaan yhden mummelin puhelimeT takkuaa. Vakava asia, kyllä siinä itku pääsee, kun terveyskeskuksen hoitaja soittaa ja asioiden hoito tyssää teknisiin ongelmiin. Kuuluu vaan piippauksia, köhinää, oma puhe viiveellä ja puhelu katkeaa, ennen kuin ehtii sanoa kortisoniresepti. Ei ollut ennen tämmöistä, kun oli kiekkopuhelin langalla kiinni seinässä. Taksilla vaan terveyskeskukseen kyselemään, paitsi että se pitää tilata puhelimella. Eikä terveyskeskus ota vastaan, jos ei ole sovittu puhelimessa aikaa tulla käymään.

Tavaraa nettirautakaupasta

Tilasin maanantaina illalla myöhään kuusi lämmityspatteria ja kaksi raitisilmaventtiiliä netistä yhdellä tilauksella. Tavarat tulivat tänään keskiviikkona kahdella eri kuljetusfirmalla. Puolet pattereista ilmestyi talon terassille aamupäivän aikaan ja loput patterit ja ne kaksi venttiiliä tuli postin autolla vähän ennen puoltapäivää. Lähettäjinä toimivat kaksi eri tukkuria, mikä selittää kaksi eri kuormaa. Kätevää kauppaa, jos nettikaupalla ei ole omaa varastoa ollenkaan, vaan hoitaa ainoastaan arvonlisäverotukset ja provisiot. Asiakaspalautukset jäävät varmaan kuitenkin nettikaupan omaan varastoon, koska tukkurit ei niitä uskoakseni takaisin huoli. Tämmöisessä noin tuhannen euron tilauksessa ei pääse palkoilleen, jos alkaa kiertelemään eri kauppoja tai soittelemaan tarjouksia. Olisi kyllä pitänyt lukea tarkemmin tuotekuvaukset, kun tuo 1200 w patteri on pitkä kuin suppilauta.

Tänään tilasin keittiön työtasot. Saa käydä hakemassa iltapäivällä, joten tässähän joutuu vielä hommiin. Kohta on taas tavaraa autossa enemmän kuin kukaan ehtii asentamaan. Onneksi peruin illan harrastukset jo eilen. Eipä tässä ole tarvinnut kyllä muutenkaan pitkästymisestä kärsiä. Samaa ei voi sanoa koirasta, joka tuskailee helteen ja ajan pysähtymisen kanssa. Pitäisi käydä enemmän yöllä ulkona, mutta eipä se halua lähteä yöllä edes puutarhaan pissille. Rojottaa vaan tuulettimen alla ja mulkoilee.