Juhannusaattona

Tämän blogin suosio on suunnilleen ennakkoarvion mukainen. Mutta kai sitä voi itselleen kirjoitella.
Tänään on juhannusaatto. Hieman vauhdikas, joskaan ei juhlava. Aamulla kävin koiran kanssa lenkillä. Onneksi ei satanut, koirakaan ei viihdy sateessa ulkona. Maa oli märkää ja heinät metsäpolulla kastelivat jalat polvista alaspäin. Koira pitäisi pitää kytkettynä. Semmoinen on kyllä eläinrääkkäystä. Pidin minäkin flexissä, mutta päästin irti isolla aukealla. Voi sitä elämisen riemua - kolmevuotias narttu juoksi kiitolaukkaa ympyrää, pysähtyi repimään risuja mukaan, piehtaroi, kaivoi kuoppaa ja tarkasti koko ajan, missä minä olen ja mitä teen.
Lenkin jälkeen purin kotona vanhan liesituulettimen pois ja asensin uuden tilalle. Vanha piti kovaa meteliä, mutta imuteho ei vakuuttanut. Olen melko varma, että ainakin toinen puoli automaattisesta sulkuläpästä oli jumittunut kiinni. Ei välttämättä siis ollut huono. Pesin läppäkoneiston, mutta ei se oikein vakuuta. Olin jo ostanut uuden, joten päätin asentaa sen paikoilleen, vaikka vanhan olisi ehkä saanut parempaan iskuun vähän kerkistelemällä läppiä. Hommaa varten piti purkaa maustekaappi pois, jota varten pitikin tyhjentää myös viereiset kaapit, koska ruuvit olivat hyllyjen kohdalla piilossa. Vanhan purku kävi kätevästi ja uusi oli saman kokoinen - melkein. Peltistä kanavaa piti lyhentää kymmenen senttiä, koska uudessa on 160mm lähtö ja siihen väliin piti saada supistus vanhaan 125mm torveen. Kiinnikkeet eivät käyneet semmoisenaan, niistä piti sahata pala pois, että se maustekaappi mahtui takaisin. Ja viereisten kaappien kylkiin piti laittaa täytettä, jotta kiinnikkeet ylettyivät sivuseiniin. Vanhan koneen katto oli sileä, kun taas uudessa on poimuja. Ei se maustekaappi tietenkään mahtunut, ennen kuin tuuletinta pudotti muutaman millin alaspäin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ennen kuin veisti välitilan kaakelista siivun pois. Tähän väliin Dremel mainos: ilmastointitorven lyhennys kävi kätevästi katkaisulaikalla ja kaakelin muokkaus timanttilaikalla. Isompi vehje ei olisi sopinut eikä käsityökalutkaan oikein soveltuneet tähän. Maustekaappi mahtui paikoilleen jo melkein - se isompi lähtöreikä otti kiinni kaapin taustalevyyn. Viilasin levyn paperinohueksi juuri oikeasta kohdasta ja survoin väkisin kaapin linjaan. On siellä vähän jänkäystä, mutta mahtui se lopulta.
Pienen levon jälkeen lähdin mökille viettämään juhannusta. Vesipumppu oli vielä talven jäljiltä evakossa, mutta sen paikoilleen laitto ja ilmaus kävi poikkeuksellisen helposti. Aikaa tietysti paloi tähänkin hommaan, kun kuurosateet keskeyttivät homman viiden minuutin välein vartiksi.
Päätin tehdä kauan haaveilemani nuotiogrillin. Porasin nuotion äärellä olevaan maakiveen 18 mm reiän, johon tungin harjasteräksen pystyyn. Sitten tein ohuemmasta harjateräksestä kehikon, johon köytin verkon sidelangoilla. Varsinainen ylijääneen rakennusmateriaalin kokoelma. Kyllästyin vesisateeseen, niin jäi testaamatta.

Korkeuden säätö on portaaton, jänkäämiseen perustuva lukitus toimii juuri niin kuin ajattelin. Tavallisessa ruuvipuristimessa on sama periaate. Leuka ei liiku, kun sitä työntää päästä.
Sateen loppumista odotellessa kävin hiomassa parista lastulevyseinästä loput tapetin riekaleet pois. Käytin epäkeskoa ja abranet hiomaverkkoa. Tykkään käyttää verkkoa, se ei mene niin helposti tukkoon ja poistaa materiaalia tehokkaasti. Vaatii kyllä välitarran, eli pad saverin, muuten pöly tukkii hiomakoneen tarran ja verkko lakkaa tarttumasta koneeseen.
Rotikka näkee unia, vinkuu ja haukkuu unissaan. Ihmetyttää että mitähän unta se näkee, ei se hereillä ollessaan juuri hauku, saati sitten vikise.

Saneerauskipsilevyn asennus

Olin hieman epäileväinen saneerauskipsilevyn suhteen. Se on niin ohutta ja olin kuullut kuinka se on vaativa käsiteltävä kokonsa ja huteruuden takia. Onhan se aika lerppu, mutta myös kevyt. Minä ainakin onnistuin kantamaan kevyä ihan hyvin Stanley kahvalla. Nostin levyn kärryssä kyljelleen ja laitoin kahvan levyn reunan alle - ei se tuntunut pahalta kantaa. Levyä leikatessa löysin aika paljon ilmakuplia levyn sisältä. Siis ihan semmoisia yli sentin kokoisia koloja, joihin mattoveitsi upposi läpi asti.
Valmista pintaa tulee nopeasti. Vielä kun voisi ampua levyn kiinni nitojalla, niin homma kävisi todella nopeasti. Saumaamisessa pitänee olla luova, koska levy mutkittelee vanhan seinän muotoja mukaillen. Siinä jos yrittää suoraa saumaa leveällä lastalla, niin pitää tasoittaa koko seinä yli asti.

Kontrasti vanhan paneelin ja jopa maalaamattoman raakalevyn välillä on huomattava.

Lähetin Knaufille kysymyksen kuplista. Sain vastauksen heti seuraavana päivänä. Kuplat johtuvat levyn valmistusprosessista ja ne ovat enimäkseen levyn takareunaa vasten. Näinhän se näyttää olevan, joskin isoimmat kuplat ovat koko levyn läpi. Toivottavasti kartonki ei pullistu maalatessa niistä kohdista, missä on pelkkää pahvia ja kipsissä on ilmakupla.

Lisää seinistä

Jos makuuhuoneen seinän runko oli vähän väljällä toleranssilla tehty, niin laatu pysyy vakiona keittiössä.

Runkotolppa on sen verran kiero, että kipsilevy hajoaisi, jos sitä yrittäisi tuohon kiristää. Tässä tapauksessa päätin ottaa sähköhöylän käteen ja tasoitin pykälän sillä. En kyllä tohtinut tarkastella seinän suoruutta linjarilla, olisi voinut tulla paha mieli. Kirkkaana mielessä, tämä on vanhan talon pintaremontti, nyt ei tehdä uutta. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että seinien osalta purkaminen riittää. Osa pystypaneloiduista seinistä päällystetään saneerauskipsilevyllä, jotta mökkimäinen ilme raikastuisi. Toisin paikoin vanhaa jätetään näkyviin, tosin maalattuna valkoiseksi.

Kipsilevyn asennus ja saumaus

Kipsilevy on kyllä todella suosittu rakennusmateriaali. Siinä on puolensa, mutta on se kyllä lopun perin melko huono ratkaisu. Kipsilevy on aika painava nostella yksin ja siksi sitä tulee helposti vedettyä esimerkiksi pinon päällä. Ja sitten onkin paperinen pinta jostain kohtaa rullalla. Muutenkin mikä tahansa pistemäinen rasitus saa levyyn rutun.
Saumanauhan kuplista on monta kirjoitusta netissä ja jokaisessa annetaan ohjeita, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Minäkin sain aikaiseksi pari kuplaa. Minulla on oma arvelu syystä. Se ei liity nauhan kosteuteen, vaan tasoitteen pinnan kuivuuteen.
Tavallinen amatööri hieroo tasoitetta saumaan huolellisesti, painaa nauhan tasoitteeseen lastalla ja lopuksi levittää päälle hieman tasoitetta. Ja siinä se sitten on - kupla. Itselläni jälki on pääosin hyvä, mutta sinne seinän alaosaan tuli pieni pussi. Luulen että minulla meni niin kauan sauman täyttöön, että alaosa oli jo osittain kuiva tai jämähtänyt, kun pääsin nauhan kanssa sinne asti. Levitin tasoitteen alhaalta ylös ja nauhan ylhäältä alas. En nähnyt mitään kuplaa ennen kuin levitin päälle vähän ylipursunutta tasoitetta. Yläosa on juuri niin kuin pitääkin, mutta alhaalla on kupla. Luulisin että alaosan tasoitteen pinta oli jo kuivaa ja ylipursunut tasoite vähän kosteampaa. Nauha kastui enemmän ulkopuolelta ja pullahti irti kuivasta alustasta. Nopeammat kädet ja leveämpi lasta sauman täytössä pelastaa tilanteen.
Yön aikana kötöstys kuivui ja kutistui. Kuplia ei enää näkynyt eikä tuntunut. Optimisti vetäisi päälle pakkelia, joka kasteli kuplan ja siinä se taas oli. Ei muuta kuin mattopuukolla alue puhtaaksi ja aloita alusta. Hyvä tuli.

Pintaremonttia vanhaan seinään

Entinen työkaveri Arto antoi jo kauan sitten hyvän neuvon vanhan talon remontoijalle: "ensimmäisenä aseta vatupassi ja suorakulma kynnykselle ja polkaise päälle. Ettet vaan yritä lähteä korjaamaan vinouksia."
Tällä pienellä kokemuksellani voin todeta, että ainakaan 1970 - luvulla ei mitallistetun puutavaran käyttö ollut levinnyt kaikille rakennuksille. Makuuhuoneen yksi seinä oli tehty tuulensuojalevystä. Sikäli kätevä, että tapetti lähtee helposti irti. Samoin seinää on voinut käyttää ilmoitustauluna. Päätin kuitenkin repiä levyt pois ja laittaa kipsilevyä tilalle. Nopea ja helppo toimenpide. Paitsi että seinän runko on niin mutkainen, että kipsilevy pitää ruuvata todella varovaisesti, se kun ei taivu semmoisille mutkille kuin huopakuitulevy. Minulla on kaksi metriä pitkä alumiininen linjari, jolla vähän mittailin seinää. Täytin pahimpia kuoppia kovalyvystä leikatuilla suikaleilla ja oikaisin yhden tukipuun, joka oli lähes sentin vinossa puolen metrin päässä. Juuri ennen ensimmäistä kipsilevyä huomasin vielä vaatehuoneen väliseinän poikittaisen runkotolpan törröttävän puoli senttiä ulompana kuin pystytolppa. Siinä olisi korkannut kipsilevy tai ruuvi, jos en olisi sahannut palikan päätä samalle tasolle.
En tiedä onko tämä talo tyypillinen tuon ajan tuote, mutta aika paljon vajaasärmäistä puuta tulee vastaan, kun vähän raottaa rakenteita. Toinen erikoisuus on se, että väliseinät on tehty siten että ensin on tehty yhden seinän runko ja sitten levytetty se. Tämän jälkeen on rakennettu kylkeen toisen seinän runko ja levytys tai panelointi. Eli jokaisessa nurkassa on runkopuuta vain toisessa seinässä. Tämä tuli vastaan myös keittiössä, missä oli paneloitu seinä tiskipöydän vieressä. Uskomattoman lujassa on kaakeli vanhassa puussa. Ensin siis kaapit pois ja sitten kaakelit. Seuraavaksi paneelit, joiden alla olikin tuulensuojalevy! Ja se lyvy olikin sitten puolestaan toisesta päästään runkotolppien välissä. Seinässä on vaakakoolaus laudasta, joten kipsilevyn istuttaminen vaatii lisää puuta.
Semmoinen lisähuomio tuli tehtyä, että kun makuuhuoneen lattialle laittaa kipsilevyn syrjälleen, niin se keikkuu parisen senttiä. Ensi yön voikin miettiä, että pitääkö lattialle tehdä jotain muutakin kuin repiä sininen muovimatto pois ja laittaa vinyylilankkua tilalle.