Kukkapenkki muurikivistä

Eipä ole tullut kirjoiteltua blogia, kun on tullut tehtyä kaikenlaista ja kaiken aikaa. Minulle tyypilliseen tapaan valmista ei tule, mutta työmaita on ympriinsä sisällä ja ulkona, kylässä ja kotona.

Tämä projekti sai alkunsa kun robottiruohonleikkuri törmäili kukkapenkin jo hieman lahonneeseen reunanauhaan ja tyttären Rottweiler-kaksikko päätti hieman avustaa leikkuria raja-aitojen kaatamisessa. Rottweiler on todella kätevä apulainen esimerkiksi pienten kantojen poistossa, ainakin nämä yksilöt on helppo aktivoida kaivamaan maata pois juurien välistä ja se tapahtuu nopeasti. Myös muut pienet puutarhan kaivuutyöt kiinnostaa, joten apulaisen löytäminen ei ole vaikeaa.

Homma alkoi siitä, että ensin poistettiin vanhat istutukset. Taimia siirrettiin toiseen paikkaan ja osittain jaettiin halukkaille. Sitten kaivoin tulevan muurikiven kohdalta mullan pois, ettei muuri routisi. Syntyneen kaivannon täytin hiekalla, joka ehkä läpäisee vettä eikä saa muuria heilumaan talven pakkasilla. Muurin paikaksi valikoitui olemassa oleva pihavalaisin, jonka ympärille kukkapenkki tulee. Pihavalaisinta piti tietysti nostaa puolisen metriä ylöspäin, joten kaapelit olivat liian lyhyet. Puuilosta löytyi onneksi kohtuuhintaiset geelijatkokset, joilla sekä tuleva että lähtevä maakaapeli saatiin jatkettua asianmukaisesti.



Valoin lampulle uuden jalan kuivabetonista. Jalan korkeuden määritteli jostain tähteeksi jäänyt sadevesiputken pätkä, koska keskelle piti olla joku putki, johon maakaapelit tulee.



Valmis jalka on ihan asiallisen näköinen, koska jää piiloon mullan alle.

 Mittasin laatikon mitat ja laskin tilavuuden. Vähän alle 1500 litraa. Ennen suodatinkankaan laittoa täytin laatikkoa yli jääneellä hiekalla ja vanhalla mullalla. Vanhassa mullassa on älyttömästi juuria, joten sitä ei haluttu kukkapenkin mullan sekaan. Ostin kaupasta 20 kpl 50 litran säkkejä puutarhamultaa. Voisi siis äkkiseltään luulla, että ostin noin 1000 litraa multaa. Minun peräkärryn tilavuus laitojen yläreunan tasolle on 920 litraa. 13 säkkiä peitti peräkärryn pohjan lähes kokonaan, toiseen kerrokseen jäi siis vain 7 säkkiä. Eli niitä olisi mahtunut kärryyn ainakin 26, mikä laskimen mukaan olisi 1300 litraa. Jossain on siis jokin juttu. Joko säkkien litramäärä on ilmoitettu yläkanttiin tai sitten mullan pitäisi turvota säkistä ulos tullessaan. Ehkä jotenkin pöyhimällä, mutta ei se kyllä erityisen paljoa tursunnut ulos säkistä, kun säkin avasi. Laatikko jäi siis vajaaksi. Kävin ostamassa kahdeksan säkkiä lisää, säkin litroissa 400. Koska laatikko jäi edelleen vajaaksi, ostin vielä 5 säkkiä, 250 litraa. 1500 litran laatikossa on 1650 litraa multaa, pari kottikärryä hiekkaa, 20 litran betonimöykky ja epämääräinen määrä vanhasta kukkapenkistä lapioitua saven ja hiekan seosta.

All Ride hinausköysi

 Postaus pitkän tauon jälkeen. Tuli asiaa.

Ostin "keväällä" joustavan hinausköyden nätissä sinisessä pussissa. Semmoinen mikä venyy nelimetriseksi ja kutistuu kasaan, ettei jää köyden löystyessä renkaan alle. "Keväällä" olikin jo vuonna 2019, mutta kuitenkin, nyt se pääsi käyttöön. Yritin hinata sillä kotipihassa vuoden 1987 Toyota Corollaa, joka painaa reilusti alle 1000 kg. Kiristin varovasti köyttä, että ei nykäise. En tuntenut mitään Nissanin ratissa eikä Corolla edes nytkähtänyt. Köysi irtosi köyden päähän "pleissatusta" silmukasta kuin tyhjää vain. Tutkin ehjän pään, niin eipä ihme että irtosi. Köysi on käännetty kaksinkerroin ja vedetty pienellä nippusiteellä kiinni. Paketissa on teksti: 2800 kg. Ei tosin sanota että mitä se luku tarkoittaa. Ei ainakaan murtolujuus eikä hinattavan ajoneuvon massa.

Jos jollain on vielä tämmöinen autossa varmuuden vuoksi, niin kannattaa tarkistaa onko se yhtä huonosti tehty. Ikävä juttu, jos olisi ollut jonkun auton pelastaminen rihkaman varassa.

Yllä olevista kuvista näkyy että köyden päässä on tukevan näköinen silmukka. Kun mustan kumin siirtää syrjään, alta paljastuu köyden teipattu pää, mikä on työnnetty köyden sisään ja sidottu nippusiteellä. Periaatteessa silmukka toimisi, mutta noin lyhyt töpö ei, koska kuorena oleva punos on niin harva, että se ei yksinkertaisesti saa teipatusta nysästä mitään otetta.

Kukkapenkki luonnonkivistä

Tässä on projekti, joka on aloitettu jo kauan sitten. Takareunan muodostava kivi on maannut paikoillaan edellisestä jääkaudesta ja isommat kivet molemmissa päissä on väännetty paikoilleen  6 vuotta sitten kaivinkoneella, kun tie tehtiin rantaan. Vaimo pyöritti muuriin kiviä ja minä lisäsin kaverin kanssa muutaman kiven. Multakuorman kanssa yhtä aikaa paikalle osunut pariskunta osallistui talkoisiin ja pian olikin laari täynnä multaa. Pionit tietysti istutettiin penkkiin, mutta ei ole vielä kuvaa. Ehkä muistan päivittää kuvan joskus.

Pyykinpesukone ei poista vettä

Blogissa on ollut hiljaista, mutta se ei tarkoita että mitään ei ole tapahtunut. On tullut reissattua ristiin rastiin Suomea ja (todella) vähän myös Ruotsin puolella. Osasin jopa pyytää kassaa leikkaamaan vaatteista pahvilaput pois ihan ymmärrettävällä ruotsilla.

Yksi syy kirjoitusten vähyyteen on ollut se, että mitään ihan valmista ei ole juuri syntynyt. Moni projekti on edennyt hissukseen.

Mutta nyt tuli eteen ongelma, että pyykinpesukone Candy EVOT 12071D ei pese pyykkiä vaan jättää ne veteen lojumaan. Ensimmäinen vianhakukeino oli valita pelkkä veden poisto ja katsoa ja kuunnella mitä tapahtuu. Kone pumppasi, mutta mitään ei tullut pois. Avasin nukkasihdin ja oletin veden tulevan ulos. Mutta ei, mitään ei tullut, vain pieniä tippoja. Tämä on selvästi oire siitä että koneen poistopuolella on tukos ennen pumppua, koska rummussa on vettä.

Kippasin koneen kyljelleen ja pohjasta näkyy selvästi poistoputki.

Tunnustelin tuota mustaa kumiletkua ja tunsin, että juuri ennen pumppua oli joku möykky. Avasin yläpuolella olevassa kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyvän klemmarin ja otin mustan putken irti. Putkessa oli pieni sukka, joka on ilmeisesti pudonnut rummun väärälle puolelle ja päätynyt altaasta poistoletkuun. Se ei kuitenkaan ollut näkyvissä pumpun puolelta.

Siinä se tukos on. Klemmari paikoilleen ja testiajo. Vesi poistuu kohisten, kuten pitääkin. Homma oli nopea, blogin päivittäminen vei enemmän aikaa.

Grillikesä

Ei ole ehtinyt edes blogia päivittämään kun on ollut niin kiireistä grillien kanssa. Kotona minulla on kaksi grilliä - yksi hiiligrilli/savustin ja kaasugrilli. Kaasugrillillä on jo jonkun verran ikää, ehkä kymmenen vuotta. Siitä ruostui semmoinen kaksilapainen poltin jo aikaa sitten puhki ja vaihdoin siihen pari kesää sitten uuden valurautaisen polttimen. Valitettavasti poltin ei ollut ihan sopiva säätimien kanssa, enkä saanut siihen oikein kunnon liekkiä aikaiseksi. Liekki on ollut liian rikkaalla, eli palaa keltaisella lepattavalla liekillä. Onneksi sekin ruostui ja myös pohja ruostui puhki, joten oli hyvä syy ostaa isompi tilalle. Isompi? Piti sanoa uusi.

Olisi tehnyt mieli ostaa ikuinen grilli tilalle. Semmoinen, mikä on tehty millisestä haponkestävästä teräksestä. Jostain syystä markettien valikoimissa ei tällaisia ollut. Ostin kuitenkin sellaisen, jossa on valurautaiset ritilät ja ruostumattomat polttimet.

Grillin kasaaminen kesti noin tunnin, vaikka ei tarvinnut tehdä mitään kahteen kertaan, kun seurasin asennusohjetta. Hyvin toimii ja makkara lämpenee.

Vanha grilli päätyi auton perään ja mökille. Jostain syystä se ei korjaantunut kuljetuksen aikana, vaan samat viat ilmenivät kuin kotonakin. Siispä markettiin ja grillien kimppuun. Ihan asiallinen grilli löytyi Halpahallista, kolmella rst-polttimella ja yhdellä sivupolttimella oleva grilli, jossa ritilä valurautaa. Tämänkin kasaaminen kesti noin tunnin.

Kiinnitin huomiota etuseinässä olevaan sytytysohjeeseen. Kukapa ei. Siinä on sytyttämisen vaiheet. Jos ei syty kun kääntää nappulaa, niin pitäisi odottaa neljä minuuttia ja yrittää uudelleen. Joopajoo. Kestäsi ihan pikkuisen kauan saada tulet grilliin, jos ei lähde ensimmäisellä kipinällä tulille. Ohjeessa on tietty perä kyllä.

Eräänä päivänä joitain vuosia sitten appivanhemmat tulivat kylään. Päätettiin oikein grillata broilerin koipia. Minä olin appiukon ja lasten kanssa talon päädyssä ja rouva heilui äitinsä kanssa takapihalla. Tulin katsomaan mistä on kyse. Grilli ei syttynyt. Minä avasin grillin, työnsin pääni grilliin ja koetin katsoa lyökö pietso kipinää. Löi se.Tulirengas lähti kasvamaan ja suljin silmäni. Lämmin pölähdys hyväili kasvojani, nojasin taakse, avasin silmät ja näin alati kasvavan tulipallon kiipeävän seinää pitkin ylös ja katoavan räystään laudoituksen lomasta vintille.Kävin vintillä, ei merkkejä tulipalosta. Kävin katsomassa itseäni peilistä, kulmakarvat, osa hiuksista ja ripsistä olivat poissa. Ihossa ei ollut palovammoja, joten vähällä päästiin.

Nestekaasu on siis jossain määrin vaarallista, eikä syty, jos seos on liian laiha tai rikas. Naamaa ei kannata työntää grilliin, jos siellä voi olla kaasua. Tai tulet. Sen tietää kaikki, myös minä.

Myrskytuhoja

Ukkosmyrsky puhalsi ja kaatoi toistakymmentä puuta kaverin sukutilalta. Riihen nurkalta kaatui kaksi puuta, jotka molemmat jäivät konkeloksi. Toinen nojaa sähkölinjaan ja toinen tien yli toisen sähkölinjan suuntaan. Tien päälle nojaava saatiin sahattua, kun vedettiin liinalla puuta pois linjan päältä. Sähkölinjaan nojaava jätettiin sille paikalleen, saa sähköyhtiön ammattilaiset käydä siivoamassa oikeilla välineillä ja ammattitaidolla puun pois ilman lisävahinkoja.

Tuulenkaatojen raivaaminen on yleisesti ottaen varsin vaarallista askaretta, jännityksessä olevat puunrungot voivat iskeä arvaamattomaan suuntaan ja ihmisen voimien rajat tulevat varsin äkkiä vastaan. Itse pyrin purkamaan tilannetta aina sieltä, missä jännitteet ovat pienimmät. Jos puita on ristiin rastiin, aloitan latvasta, jos mahdollista. Latvat eivät paljoa paina ja niinpä niiden poistaminen purkaa jännitteitä asteittain. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, jos puita on jäänyt konkeloksi. Toinen itse käyttämäni turvakeino on siivota alueelta risut ja pienet puut edestä pois, jotta pääsee sahaamaan itse ongelmaa hyvässä asennossa ja on edes teoreettiset mahdollisuudet väistää semmoiseen suuntaan, minne puu ei tule perässä. Ja aina on oltava kirves mukana. Saha voi jäädä kiinni jännityksissä olevaan puuhun, mutta semmoista puuta ei ole vielä tullut vastaan, että kirves olisi jäänyt jumiin. Kontrolloin jännityksessä olevien puiden vääntömomentteja sahaamalla useita pienempiä sahauksia vierekkäin. Niistä näkee, läheteekö rako kasvamaan vai menemään kiinni, kun puuta sahaa esim toiselta puolelta. Jos puu pääsee puremaan sahan jumiin, on sahan irrottaminen helpompaa, kun halkoo kirveellä sahauksien väliset palat pois.

Sähkölinjan luona olevien puiden poistoa hieman haastavampaa oli saada kuvassa näkyvä vertikaalinen kuusi pois. Se oli kaatunut tien vieressä kohoavan kallion päältä ja jäänyt latvasta kiinni tien toisella puolella olevan koivun haaraan.
Tie on viisi metriä leveä, joten puun koosta ja korkeudesta saa jotain käsitystä kuvaa katsomalla. Ensin katkaistiin tyvi irti kannosta, jolloin tyvi putosi kallion jyrkännettä alas. Kallion juurella on miehen korkuinen kivi. Puu putosi kiven päälle. Se oli siinä aika tukevasti, niin sahattiin pätkä tyvestä pois. Siinä vaiheessa puun tyvi oli ilmassa. Laitoimme siihen liinan ja vedimme taljalla puuta metsään päin, kunnes latva irtosi koivusta ja puu putosi tielle. Siitä se oli helppo karsia ja pätkiä. Koko runko laitettiin semmoisiin pätkiin, mitä jaksaa vielä nostaa. Kaikki siivotut puut vietiin halkomispaikan lähelle Nissanilla. Kaksi täyttä kuormaa avolavalla. Koko hommaan meni aikaa kolmisen tuntia, litra bensaa, purkki ötökkäkarkotetta, pari litraa juotavaa ja viisi huonoa vitsiä tyvipöllin painosta. 13" terä ei riittänyt läpi asti rungon tyvestä.

Peugeot 307 alapallon vaihto

Peugeot hylättiin katsastuksessa, kun oli väljää alatukivarren pallonivelessä ja raidetangon ulommassa päässä. Lisäksi taas oli lamppuja pimeänä. Tarkistin tietysti valot ennen katsastusta ja vaihdoin palaneet, mutta jäi huomaamatta toinen jarruvalo ja rekisterikilven valot.
Alapallonivel on aika helppo vaihtaa pihassa. Nosturi tietysti helpottaisi hommaa, mutta ei se ole paha homma ainakaan näin kesällä. Monet pallonivelet lähtee irti, kun kartiotapin ympärillä olevaa silmukkaa vähän kopauttaa vasaralla. Kokeilin irrotusta lyömällä, laitoin ison lekan tukivartta vasten ja löin vasaralla toiselle puolelle. Tukivarsi on sen verran jäykkä, että konsti ei toiminut. Kävin hakemassa pallonivelen irrotustyökalun ja tappi irtosi tukivarresta helposti. Ei liene uutinen, että oikeat välineet edesauttavat työtä kuin työtä.
Alapallo on kiinni pyörän navassa kierteellä. Siinä on melko matala 41 mm mutteri, jonka tyvessä on kaulus. Kierre lukitaan lyömällä kaulus rungossa olevaan uraan. Avaamista tietysti helpottaa huomattavasti, kun tämän lukituksen avaa. Minä en saanut lyötyä kaulusta suoraksi, niin päädyin leikkaamaan koko kauluksen pois siltä kohtaa.

Mutteri on tietysti aika tiukassa lukituksen poistosta huolimatta. Ja alatukivarsi on irti, joten koko napa heiluu miten tahtoo. Minä vedin sen kiinni jarrusatulasta toisen puolen jarrusatulaan kuormaliinalla. Kun se pysyi hyvin paikoillaan, oli helppo lisätä voimaa. Ehkä hieman yllättäen se aukesi ihan jakoavaimella. Kasaaminen on sitten helpompaa, kunhan muistaa lyödä tuurnalla mutterin laipan lukituskoloon. Minä väänsin alatukivartta alaspäin rautakangella, niin pallonivelen tappi oli helppo laittaa paikoilleen.

Raidetangon pää on helppo vaihtaa. Jep jep jep. Jos ei sitten joku hirtä kiinni. Mutteri tuli melkein ulos ja jämähti siihen. Kartio alkoi pyöriä mukana, eikä lukkopihtien pito riittänyt.

Rautasahalla halkaistu mutteri pyöri jo varsin helposti auki.

Pökötti on taas ajokunnossa, ainakin omasta mielestäni. Saa nähdä onko katsastusinsinööri kanssani samaa mieltä