Peräkärryn valot

Minulla on parikin peräkärryä, jotka molemmat pitää katsastaa joka toinen vuosi. Joka vuosi pitää muistaa katsastaa jompikumpi. Tänä vuonna oli vuorossa lavakärry. Yleisesti noin yksinkertaisessa laitteessa on kolme kohtaa, joissa voi olla vikaa. Vetopää, jarrut tai valot. Valot ovatkin sitten ne yleisimmin rikki olevat. Olen vaihtanut jo aiemmin etu äärivalot LED- valoiksi. Tavallinen hehkulamppuvalaisin on kyllä aika epävarma laite. Siinä on neljä hapettuvaa liitosta jokaista lamppua kohden. Sähkö tulee valaisimeen johdolla, jolloin johdon päässä on oltava joku liitos. Jos tämä liitos on kunnossa, niin sähkö jatkaa kulkuaan valaisimen peltisessä lampunpidikkeessä. Pidikkeestä sähkön pitäisi siirtyä polttimoon, polttimosta takaisin lampunpitimen maadoitukseen ja edelleen maadoitusjohtimeen tai kärryn runkoon. Kun näistä mikä tahansa vähän hapettuu, niin tiedossa on ongelmia. Ledivalo puolittaa liitokset, minkä lisäksi liitokset on helpompi suojata kunnolla.

Yksi äärivaloista oli niin ruosteessa, ettei polttimo lähtenyt irti pidikkeestä. Vaihdoin tähänkin led valon tilalle. Pieni tinailu suomalaisessa talvessa piristää aina. Oli pakko tinata liitokset johtoon, koska puristettavat liittimet eivät olisi mahtuneet kaapelin suojaputkeen.

Hapettuneiden lampunkatojen ja laattaliitinten kanssa koheltaessa pääsi käymään pieni oikosulku ja Nissanista kärähti sulake. Vaihdoin takalampun sulakkeen ja tyytyväisenä kohti katsastusasemaa. Matkalla huomasin, että mittariston valot eivät toimi. Kun ilta vähän pimeni, totesin mittarin valojen vähän sykkivän. Keskuslukitus oli pienentynyt jo edellisenä päivänä,  joten epäilykset isommasta viasta hiipi mieleen. Kohta huomasin, ettei myöskään valovahti toimi, eli auto ei hälytä vaikka valot jää päälle. Ja kojetaulun kello näyttää aina kello yhtä, kun auton käynnistää. Onneksi kaikki viat poistuivat, kun kävin läpi kaikki sulakkeet. Löysin yhde palaneen sulakkeen ja sen vaihto kirkasti mittarin taustavalon ja palautti keskuslukituksen toimintaan. Syy tämän sulakkeen palamiseen jäi epäselväksi, koska keskuslukkkes lakkasi toimimasta sillä aikaa kun olin kaupassa. Ovet menivät napista lukkoon, mutta eivät enään auenneet kaupasta tullessa.

Kärry meni läpi ilman huomautuksia.

Kiven halkaisu kotikonstein

Tällä kertaa ajattelin raivata muutaman kiven pois  rannasta, kun vesi on paennut paikalta ja kesäisin uimaan menoa haittaava kivi on nyt kuivilla.
Kivien raivaaminen kotikonstein onnistuu minun näkemykseni mukaan parhaiten kivikiiloilla. Olen kyllä kokeillut myös muita menetelmiä, mm polttamista. Kyllä kivi kuumuudesta halkeaa, mutta aikaa ja puutavaraa palaa ihan tolkuttoman paljon.

Vaikka joutuisi aloittamaan aivan tyhjästä, välineet saa hankittua uutena kaupasta noin 150 eurolla. Tästä tietysti voidaan olla montaa mieltä, välineisiin voi käyttää myös paljon enemmän rahaa, jos siitä tulee hyvä mieli. Oman kokemukseni mukaan halpa poravasara kestää ärsyttävän pitkään, olen toivonut jo pitkään että pääsisin ostamaan jonkun oikean laatukoneen tämän tilalle, mutta tämä vaan nakertaa reikiä aina kun pyytää.

16 mm kiilat maksavat noin 7 euroa setti ja niitä tarvitaan kiveen noin 16 cm välein. Kymmenellä kiilalla saa jo melkoinen murikan halki. Kiiloja on isompiakin, mutta sitten pitäisi olla joku todella järeä pora, että reikiä syntyy riittävän nopeasti.

Kiveen porataan haluttuun halkaisukohtaan reikiä n 16 cm välein. Reiän pitää olla niin syvä, että halkaisukiila ei pohjaa kiristettäessä, mutta ei niitä kannata liian syvälle porata. Tähän on kaksi syytä. Ensiksikin kovin syvälle poraaminen vie aikaa ja kuluttaa terää. Toisekseen, jos sattuu käymään niin, että liku, eli sivukiila, pääsee putoamaan reikään, niin kovin syvästä reiästä sitä on ihan mahdoton onkia ylös.

Kun reiät on porattu, laitetaan kiilat reikiin. Kiilat asetellaan siten että kiilat levittävät kiveä samaan suuntaan viereisten kiilojen kanssa. Kiiloja kiristetään kevyellä moskalla ja kun ne eivät tunnu enään kiristyvän, niin voiman lisäämisen sijaan odotetaan hetki. Kivi antaa periksi, kun saa vähän aikaa miettiä tilannetta. Pienen odottelun jälkeen kiilat uppoavat helpommin ja onpa käynyt niinkin, että kivi on haljennut sillä välin kun kävin hakemassa vähän juotavaa.

Kun kivi on jo hieman haljennut, se ei välttämättä liiku vielä mihinkään. Kappaleen sopivat toisiinsa täydellisesti kuin Lego-palikat, luonnollisesti. Minä poraan yleensä tässä vaiheessa yhden lisäreiän keskelle, niin saan levitettyä halkeamaa lisää. Tässä vaiheessa saa olla tarkkana, ettei toiset kiilat putoile halkeamaan. Rautakangen kärki uppoaa helpommin vähän leveämpään rakoon.

Kivi halkeaa lopulta siitä mistä haluaa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Oikeasti kivi halkeaa siitä missä on heikoin kohta siihen kohdistuviin voimiin nähden. Yleensä halkeama on mahdollisimman lyhyt. Siksi pyöreä kivi halkeaa suoraan vain jos sitä yrittää halkaista keskeltä. Sivusta halkeaa vain kaarevia paloja, vähän kuin joku olisi pureskellut paloja pois.

Tämänkertainen vastustaja meni palasiksi, mutta palat ovat edelleen paikoillaan eivätkä ne suostu liikkumaan. Tässä on luultavasti syynä se, että kivi on jäätynyt kiinni pohjasaveen. Jos järven pinta asettuu kesällä normaaliin, niin kivi on vähän alle metrin syvyydessä. Pitänee tehdä paikalle nuotio vielä alkutalven aikana ja katsoa lähteekö lämmin kivi liikkeelle.

Esiintymislava

Tein yhdessä poikani kanssa esiintymislavan kuormalavoista ja muottivanerista. Aika yksinkertainen systeemi, kun HB:n pihakivien lavat sattuvat olemaan saman kokoisia kuin muottivenerit, eli 1,2 m x 1,2 m.
Käytimme yhdeksän vaneria ja kymmenen lavaa. Näin saatiin kahdeksan täysikokoista elementtiä ja kaksi puolikasta.

Elementeistä on helppo kasata haluamansa muotoinen lava, jonka päälle voi sitten levittää kankaan. Meillä kankaana on maanrakennuksessa käytettävä suodatinkangas.

Systeemi toimii hyvin tasaisella alustalla. Nurmikko muuttuu hetkessä puulattiaksi, eikä elementtejä tarvitse edes sitoa toisiinsa. Puulattian päälle asennettaessa sidoimme elementit yhteen kuormaliinalla. Elementtejä voi latoa myös päällekkäin ja alimmainen kerros voisi luonnollisesti  olla myös ilman vaneria.

Limittäin ladottuna lavat menevät melko pieneen tilaan. Treenikämpällä lavat ladottiin kahteen kerrokseen siten että alimmainen kerros on nurinpäin ja ylempi limittäin. Näin elementit mahtuivat 2,5 x 2,4 m tilaan, eikä korkeutta tullut liikaa.

Väliselitys

Kirjoittamisessa on ollut jo pidempi tauko, mikä on monen asian summa. Osaltaan tietysti uutuuden viehätys on kadonnut, mutta toki muutakin on tapahtunut. Opinnäytetyö työllistää, mutta siitä ei ole kovin paljon raportoitavaa. Pidin ensimmäisen seminaariesityksen, jossa esittelin tutkimussuunnitelman ja vähän taustoja sekä tämän hetken tilannetta. Päällimmäisenä mielessä on nyt tämän aiheen osalta se, että ihan väärin suunniteltu. Jos joku joskus kysyy, niin määrällistä tutkimusta laadittaessa on todellakin mietittävä, kuinka suuri on populaatio, millainen luotettavuus ja virhemarginaali halutaan. Siitä voidaan johtaa tarvittavien vastausten määrä. Vähän ihmetyttää, että tätä ei otettu esille tutkimussuunnitelman työstö- eikä esittelyvaiheessa. Olin siis missannut tärkeän vaiheen, oleellisen kohdan. No, kyllä se varmaan johtaa kuitenkin hyväksyttävään tulokseen, toivottavasti.

Lisäksi olen puuhannut kaikkea pientä. Leikkasin 15x15 cm paloja aaltopahvista suunnilleen sata kappaletta. Niitä on tarkoitus ampua ilmakiväärillä reikiä eri painoisilla luodeilla ja arvioida luotien tunkeumaa.

Kävin kaverin rakennuksella laittamassa komeroita makuuhuoneeseen, vinyylikorkkia lattiaan ja viimeisen kipsilevyn seinään.

Rakensin aikoinaan ammattikoulussa ollessani ovikellon, joka soittaa kaiuttimesta kellojen sointia muistuttavaa mölinää. Päädyin silloin käyttämään yleistä paristotyyppiä, litteää 4,5 voltin taskulampun patteria, joita on kaksi sarjaan kytkettynä. Kyseisien paristojen saatavuus alkaa olla heikkoa, niin kävin modifioimassa kellon 9v paristolla toimivaksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan paristo kestää. Ovella tuntuu olevan aina joku, joten palvelutilaus pariston uusimiseen voi tulla piankin. Jos näin käy, hommaan kuuden AA patterin pidikkeen ja teen uuden modifikaation.

Paljon on tullut taas töhötettyä, mutta valmista on syntynyt kovin vähän.

Ruskaton ruskaretki

Matkoja varatessa joskus ajoitus toimii ja toisinaan ei. Tällä kertaa osui se ei. Ruskaretki Lappiin oli lähinnä kellastuneiden hotellien ja koivunlehtien varassa. Maaruskasta ei ollut vielä tietoakaan, kun on ollut niin lämmintä. Ivalon korkeudella oli lähinnä vihreää, nurmikot vihannoivat ja koivut hieman kellersivät. Vähäiset sateet näkyivät vähän joka puolella, osa lammista olivat aivan kuivia.

 Minä viihdyn Lapin maisemissa, oli ruskaa tai ei. Reissu ei siis mennyt alkuunkaan hukkaan, oli myös kiva nähdä, kuinka paljon seudulla oli ulkomaalaisia turisteja. Ja tietysti oli mukava tavata paikallisia, joiden mielestä Ivalon eteläpuolella asuvat ovat aivan pöljiä. Pöljillä on mukana high tech tuotteita, jotka toimivat melkein yhtä hyvin kuin tavalliset tavarat. Puhallettava tyyny menee pieneen tilaan, mutta jos auton peräkonttiin mahtuu tavallinen tyyny, niin epämukava puhallettava tyyny on jokseenkin naurettava kapistus. Lähes yhtä naurettava, kuin käyttäjänsä, etelän pelle.

Pintaremontin viimeistelyä

Viime lauantaina hajonnut Nissan on taas ajossa. Viaksi paljastui rikkinäinen öljynpaineanturi, eli sillä olisi voinut ajella valon palaessa. Mutta kun ei ole muuta mittaria, niin onhan se uskottava valoa. Öljynpaineet on ihan syystä varustettu punaisella hälytysvalolla, ilman kunnollista öljyn kiertoa moottori hajoaa hetkessä.

Pintaremontti on edelleen hieman kesken. Asukas jo asuu, joten enin kiire meni jo ohi. Lisäksi aikataulujen sovittaminen yhteen vähentää viikottaisia työtunteja. Nyt kuitenkin aikaa löytyi ja pääsin jatkamaan hommia.

Kolme tehosteseinää sai tapetin. En ole koskaan väittänyt olevani hyvä tapetoimaan. Olen kokeillut hommaa aina silloin tällöin, mutta aina se on yhtä tuskaa. Tällä kertaa käytössä oli valmisliisteri ja non-woven tapetti. Eli seinäliima suoraan purkista telalla seinään ja kuiva tapetti siihen päälle. Helppoa ja vaivatonta. Teoriassa. Käytännössä on pari pientä seikkaa, mikä vähän mutkistaa asiaa. Ensimmäinen juttu on saada oikea määrä liimaa seinään. Liian ohut kerros imeytyy pohjamaalin läpi seinään, eikä tapetti tartu. Liian paksu kerros tursuaa saumoista ulos. Sitten se itse pääasia, tapetin asettaminen nätisti siihen toisen viereen 1/10 millin tarkkuudella. Ei saa jäädä rakoa tai mennä päällekkäin. Tämäkin on periaatteessa helppoa, mutta muutaman seinän vuosivauhdilla ei vaan taito kehity. Kyllähän nämä "uudet" venymättömät tapetit on helpompi laittaa kuin perinteinen paperitapetti, joka venyi ja vanui käsiteltäessä. Varsinkin leikkaaminen on helpompaa, kuivan tapetin leikkaaminen onnistuu terävällä veitsellä todella helposti verrattuna märkään paperitapettiin, jonka leikkaaminen vaatii extraterävän veitsen ja hyvän viivottimen, millä pidetään jäljelle jäävää limanuljaskaa paikoillaan leikkuun ajan.

Lopputulos oli kuitenkin taas riittävän hyvä, että luultavasti tulee taas yritettyä tätäkin hommaa joskus taas uudestaan.

Keittiön välitilan levy oli edelleen saumaamatta. Laitoin nurkkiin valkoisen saniteettisilikonin ja ihan mukavan näköinen lopputulos. Sinisessä kupissa oli saippuavesi. Minä olen käyttänyt viime aikoina maalarinteippiä rajaamiseen. Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää, mutta näin amatöörinä joskus pääsee silikoni leviämään liian isolle alueelle. Maalarinteippi helpottaa huomattavasti puhdistamista, kun voi ensin siistiä sauman ja pöytä puhdistuu kun vetää teipin pois. Minä ainakin vedän teipin heti saumauksen jälkeen pois. Samalla näkee, ettei teipin reunaa vasten tullut harjannetta.

Lopulta laitoin muutaman kaapin oven ja kattolampun paikoilleen. Nyt joutuu etsimään enemmän tavaroita, kun ovet peittävät näkyvyyden. 

Nissanin öljynpainevalo mutkistaa lauantaita

Normaali lauantaiaamu sai heti alkuunsa epänormaalin käänteen, kun matka kohti autotallityömaata katkesi öljynpainevalon loisteessa. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä, öljynpaineen merkkivalo syttyi palamaan alle kilometrin ajon jälkeen. Auto pysäkille, soitto vakuutusyhtiöön ja hinausauto paikalle. Kipaisin kotiin ja hain toisen auton. Vw Golf, jolla kyllä kiskoo myös kärryä tarvittaessa. Kaikki työkalut ja tarvikkeet Nissanista peräkärryyn ja noin tunnin myöhässä kohti rakennusta.
Matkalla piipahdin rautakauppaan ja ostin puuttuvan paketin 125 mm vahvuista selluvillaa. Asettelin villat varaston seinään ja nidoin päälle ilmansulkupaperia. Teippiä menee enemmän kuin paperia, tai siltä se ainakin tuntuu. Ainakin rahallisesti teipit taitaa maksaa liki saman kuin paperi, kaiken maailman saumoja ja ovien ja ikkunoiden aukkoja on teipattavaksi sen verran paljon, että teippiä kuluu repullinen. Tänään sain käytettyä kaksi vajaata rullaa loppuun, ennen kuin pitikin jo kiiruhtaa koululle.
Ei mennyt hukkaan sekään reissu. Näin yhden vanhan tutun, joka kertoi valmistumisestaan koulusta, uudesta työpaikasta ja tulevista häistä.
Pidin puolentoista tunnin harkat ja pyöräilin kotiin. Pesin vessan, imuroin vähän ja nostin pyykit kuivumaan. Kohta tulikin työkaveri perheineen poimimaan herukoita. Ämpärin täytyttyä vieraat lähtivät ja minä kävin tutkimaan jääkaapin puutteita. Ei muuta kuin pyörän selkään ja kauppaan. Matkalla tapasin toisen vanhan tutun, joka hänkin kertoi saaneensa töitä. Spekuloitiin Nissanin vikaa ja jatkettiin matkaa.
Illan hämärtyessä grillasin makkaraa ja natustin siemennäkkileipää.
Pitkä ja tylsä kirjoitus, jonka opettavainen tarina tiivistyy näin: kun koko päivän puuhailee ja hoitaa sosiaalisia suhteita, saa aikaiseksi hyvin vähän sellaista, mikä kiinnostaa muitakin. Ja paljon on semmoista puuhaa, mistä ei jää mitään tulosta. Kohta on taas karvoja lattialla, saippuatahroja lavuaarissa, hikisiä paitoja pyykkikorissa ja siemennäkkileipäpussi tyhjä.

Löysäilyä

Vaikka yritän antaa semmoisen käsityksen, että puuhastelen ahkerasti kuin kekomuurahainen, niin se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nyt, kun lomat on tältä kesältä käytetty ja päivät kuluvat elantoa hankkiessa, ei iltaisin ehdi tehdä juuri mitään. Tai jaksa. Viimeksi piti mennä viimeistelemään remonttia, niin päädyin retkelle luonnonpuistoon. Muutaman tunnin kävely ikiaikaisessa metsässä tekee hyvää mielelle ja keholle. Joskin eväsleipä, pari makkaraa ja suklaapatukka verottavat sitä kehon osuutta.
Rakastan puujalkavitsejä. Valitettavasti en älynnyt ottaa valokuvaa, mutta puiston portilla oli lappu " dogs must be kept on lead", eli koirat on pidettävä johdossa. Näin tehtiin. Koira sai johtaa kulkua kohti keittokatosta.

Ido Trevi WC istuin vuotaa vettä

Asun 16 vuotta vanhassa talossa, jossa on suunnilleen kaikki alkuperäistä. Aina silloin tällöin joku paikka vaatii huoltoa tai korjausta. Ei ihan uusi ongelma, mutta näissä Ido Trevi WC istuimien taakse alkaa aina silloin tällöin valua vettä. Ensin muutama tippa ja lopulta pieni lätäkkö. Piti ensimmäisen kerran tutkia asiaa jonkun verran, ennen kuin huomasin, että mistä se vesi sinne pääsee. Täyttöventtiilin männän varressa oleva o- rengas kovettuu, kuluu ja päästää vettä ohitseen. Vesisuihku osuu säiliön kannen saumaan ja valuu siitä lattialle.

Mäntä on helppo vaihtaa. Pelkän o-renkaan vaihto riittää, jos venttiili sulkee veden, eikä valuta läpi säiliöstä. Minä ostin eilen uuden männän, koska toinen pönttö alkoi vuotamaan läpi, eli venttiili ei mene kokonaan kiinni ja vesi vuotaa ylivuotoputkesta pönttöön.

Tähän olin tehnyt jo aiemmin roiskeläpän, kun sopivaa varaosaa tai tiivistettä ei ollut saatavilla. Vesi päätyi säiliöön, eikä roiskunut lattialle.

Uusi mäntä on varustettu yhdellä kapealla tiivisteellä, kun vanhassa on kaksi. Männän vaihto on nopea homma ja uutta mäntää katsoessa vaikuttaa siltä, että rutiini ei pääse rapistumaan.

Peruutuskamera Nissaniin

Ostin jo keväällä peruutuskameran ja semmoisen soittimen, joka osaa näyttää kuvan. On ollut muka muuta puuhaa, niin vehje on odottanut aikaansa tulla asennetuksi kiltisti tuolla kotitoimiston nurkassa.
Kyllä siihen ensikertalainen sai menemään kaksi vajaata iltaa.
Ensimmäisenä iltana asensin kameran takapuskuriin, tein kytkennät taakse ja vedin kaapelin ohjaamoon. Jos ei korkeasta maavarasta ole muuta iloa, niin ainakin kaapelin veto oli mukavalla korkeudella. Ei tarvinnut nostaa autoa, senkun vaan makoili selällään ja niputti kameran kaapelin alkuperäiseen takavaloille menevään kaapeliin nippusiteillä kiinni.

Asensin kameran puskuriin, vaikka sen pitäisi olla korkeammalla. Mutta epäilen, että kaapeli ei kestä kovin kauaa luukussa, niin päätin sitten mennä tällä.

Nissanin valojen liittimet ovat ihan tavallisia lattaliittimiä, jotka ovat pidikkeissä. Yksittäisen "pinnin" saa helposti irti, kun lukitushakasta kääntää pienellä ruuvimeisselillä. Lisäsin kameran virtapiuhat ja herätteen näytölle noihin valoliittimiin.

Kameran kaapeli tuli todella nätisti apukuskin penkin alle ja siitä maton alla käsijarrun koteloon. Sinne piti kytkeä myös seisontajarrun signaali, ettei kukaan katso videoita ajon aikana.

Melkoinen spagetti tuo johtohässäkkä. Ensin pitää olla adapteri Nissanista ISO liittimeen, sitten radion johto ISO:sta soittimeen. Lisäksi vielä kameran johto. Hyvä että kaikki mahtuvat kojetaulun sisään. Alkuperäisen radion kyljissä olleet kulmaraudat kävivät suoraan Pioneeriin. Jonkin tasoista standardisointia on siis olemassa, koska tämä uusi mankka istui täysin valmiisiin ruuvinreikiin ja vanhoihin asennusrautoihin.

Kirkas kuva heti ensi yrittämällä! Paitsi että kamera on ylösalaisin 🙄
Käänsin kameran mekaanisesti, kun ei löytynyt semmoista ominaisuutta valikosta. Kamera saa siis sähkönsä suoraan peruutusvalolta. Myyjän nettisivuilla neuvotaan ottamaan virta releeltä ja ohjaus peruutusvalolta. Kameran mukana tulleen ohjeen mukaan kameralle kytketään jatkuva virta ja peruutusvalolta otetaan vain heräte näytölle. Kamera ottaa maksimissaan 300 mA virtaa, eli alle 4 wattia. Tuumailin, että ei tuommoinen kituvirta tunnu auton sähköjärjestelmässä missään. Kamera myös käynnistyy nopeasti, joten vaikka se on ilman virtaa normaalisti, niin se tuottaa kuvaa silloin kuin pitää.

Nätisti istuu, country raikaa ja kuvasta saa selvän. Etäisyyden arviointi olisi helpompaa, jos kamera katsoisi lintuperspektiivistä. Mutta on se tämä ihan kohtuullinen näinkin.

Aineetonta puuhastelua

Aina ei ehdi tekemään mitään käsin kosketeltavaa. Remppa on aika paljon kesken, mutta uudella asukkaalla oli kiire saada muutettua. Kyllähän niitä listahommia voi sitten tehdä myöhemminkin. Siis niin legendaarinen juttu, mutta saa nähdä onko ensin joulu ja kuinka monta, ennen kuin viimeinen lista on kiinni.
Mutta tässä kyllä kävi myös niin, että loma loppui ja työt kutsuivat. Ja bonuksena vielä koulukin alkoi. Kurssit ovat kylläkin jo kasassa, mutta opinnäytetyön tekeminen on kiivaassa vaiheessa. Tutkimussuunnitelmaa ja kyselylomaketta muokatessa on mennyt ilta jos toinenkin. Stressin ja syöpöttelyn yhteisvaikutuksesta sekä hampaat että maha ovat nyt kipeät. Ei kestä mikään semmoista määrää siemennäkkileipää. Pitäisi keksiä joku muu tapa purkaa stressiä. Pää savuaa kirjojen selaamisesta ja viitteiden kirjaamisesta. Minulle ei yksinkertaisesti sovi mikään pikkutarkka työ. Aina tulee joku virhe viimeistelyssä. Olipa kyseessä sitten mekaaninen tai älyllinen työ. Juuri nyt alkoi ihan älyttömästi tekemään mieli mennä järveen raivaamaan kiviä. Siinä on homma, jossa aivot lepää mutta ruumis ei. Vesi on edelleen lämmintä ja matalalla, joten....
Mutta rästissä on nyt aika paljon tärkeämpää tekemistä. Vanhan sanonnan mukaan laiska töitään luettelee, joten jätän luettelonkin tekemättä ja vaan laiskottelen.

Välitilan levy

Remonttikohteen keittiön välitilan seinät oli tarkoitus laatoittaa. No, laiskuus voitti ja nyt siellä on joku mikä lienee laminaatti tai pleksi. En ehtinyt hirveästi opiskelemaan sitä, että kuinka se pitäisi asentaa. Näin videon YouTube:ssa missä laitettiin saman tapaista levyä liimaruusuilla kiinni. Tämä on nyt sitten samalla tavalla, tulevaisuus näyttää miten pysyy.

Aika tukevalle vaikuttaa näin tuoreeltaan, en kyllä kovin paljon nykinyt. Jospa huomenna vetää suojamuovit pois ja laittaa saumaan silikonit. Tai milloin nyt sattuu kerkiää.

Letkukela

Hommasin pari tämmöistä letkukelaa, joissa on automaattinen takaisinkelaus. Ohjuri laskostaa letkun oikein nätisti rullalle. Tämä on taas niitä hetkiä, kun pitää miettiä että miksi ostin tämän nyt VASTA. Suosittelen ensimmäiseksi hankinnaksi, jos hallintaasi kuuluu vesiposti. Vettä näyttää tulevan yhtä reippaasti olipa letku vähän tai täysin ulkona. Aikaisemmin oli semmoinen letkukärry, jonka käyttämiseen tarvitaan kolme ihmistä. Yksi kelaa ja ohjaa letkua. Toinen pitää kärryä paikoillaan ja kolmas taluttaa letkua kelalle.

Nissan Pickup NP300 kokemuksia

Olen nyt ajellut ostoksella nelisen tuhatta kilometriä. Mittarilukema on nyt jossain 136 tkm kieppeillä. Diesel tuntuu maistuvan. Olen ajellut pari tankkia todella rauhallista ajoa ja sitten välillä yrittänyt käyttää niin paljon tehoja kuin irtoaa. 10,7. Siinä se on. Ei juuri alle eikä yli. Peräkärryn kanssa, siis se pienen asuntovaunun kokoinen varasto, joka painaa tyhjänä 600 kg ja täynnä tavaraa tuplasti, kulutus kasvaa vähän. En tosin ole hinannut kuin n 0- 30% ajoista tuota koppia perässä. Mutta siinä 10,7 l/100 km paikkeilla kulutus pyörii. Juttelin yhden tutun kanssa, jolla on vastaava Mitsubishin L200, niin sanoi että ei pääse alle kympin millään. Ei asuta missään ruuhka-Suomessa, joten ajo on tasaista taajamanopeutta tai hidasta maantietä. Satasta ei näillä seuduilla pääse ajamaan kuin max 5 minuuttia ennen kuin tie loppuu ja köröttely alkaa. Kaupunkiajoa tulee todella vähän, joten kulutuksen pitäisi olla lähempänä maantie lukemia. En muista mitä tuolle on ilmoitettu kulutukseksi, mutta luultavasti ilmoitettu on alakanttiin.

Mystinen puhelinvika

Olen nyt tutkinut viikon vanhuksen puhelimen vikaa. Hänen puhelut katkeaa verkkovirheeseen lähes kaikki, kun puhelu kestää kymmenen minuuttia. Kaveri jo epäili, että tässä on meidän juoni vähentää mummon lörpöttelyjä. Mutta ei, jotain on vialla. Ihan ensimmäiseksi tietysti piti itse soitella puhelimella, että saatiin vika toistettua. Jep, puhe häipyi hetken päästä, puhelu katkesi ja luuri ilmoittaa verkkovirheestä. Otin akun pois ja hetken huilin jälkeen kokeiltiin uudestaan. Sama vika. Arvelin, että puhelin on rikki ja hain uuden mummopuhelimen. Kokeiltiin että kaikki toimii ja rouva osaa käyttää puhelinta. Kohta tulikin puhelu, että ei vika parantunut. Ei muuta kuin hakemaan uutta SIM korttia. Kokeiltiin taas puhelinta heti kaupan pihalla ja kaikki kuuluu kirkkaasti. Seuraavana päivänä tuli taas puhelu, että vika jatkuu. Soitin jo operaattorille, että onko verkossa vikaa kyseisen henkilön kotinurkilla. Ei ole, kuului vastaus. Pyydettiin käynnistämään puhelin uudelleen. Sanoin, että kyllä se on jo monta kertaa käynnistetty uudelleen, sekä uusi että vanha puhelin ja on uusi simmi. Ei kuulemma näy mitään vikoja alueella, lähin tukiasema on puolen kilometrin päässä. Jäätiin keräämään tietoa katkenneista puheluista. Ja niitähän on. Kyseiselle leskirouvalle tulee puheluita ja menee kymmenen päivässä. Ja melkein kaikki menee poikki. Älysin, että mummoluuri toimii 2g verkossa, joten karautin paikalle ja laitoin oman luurin 2g tilaan. Ei mitään ongelmia tulevissa eikä lähtevissä puheluissa. Varmuuden vuoksi, myöskään rouvan puhelimessa ei ollut mitään häiriöitä. Tulipa taas kerrytettyä toista tuntia puhetiimaa ja laskua, mutta asiaan ei tullut selvyyttä. Luultavasti huomenna alkaa sama rumba, saisiko tukiasema auringonpistoksen paahteessa. Vai puhelimet? Erikoinen juttu, että vaan yhden mummelin puhelimeT takkuaa. Vakava asia, kyllä siinä itku pääsee, kun terveyskeskuksen hoitaja soittaa ja asioiden hoito tyssää teknisiin ongelmiin. Kuuluu vaan piippauksia, köhinää, oma puhe viiveellä ja puhelu katkeaa, ennen kuin ehtii sanoa kortisoniresepti. Ei ollut ennen tämmöistä, kun oli kiekkopuhelin langalla kiinni seinässä. Taksilla vaan terveyskeskukseen kyselemään, paitsi että se pitää tilata puhelimella. Eikä terveyskeskus ota vastaan, jos ei ole sovittu puhelimessa aikaa tulla käymään.

Tavaraa nettirautakaupasta

Tilasin maanantaina illalla myöhään kuusi lämmityspatteria ja kaksi raitisilmaventtiiliä netistä yhdellä tilauksella. Tavarat tulivat tänään keskiviikkona kahdella eri kuljetusfirmalla. Puolet pattereista ilmestyi talon terassille aamupäivän aikaan ja loput patterit ja ne kaksi venttiiliä tuli postin autolla vähän ennen puoltapäivää. Lähettäjinä toimivat kaksi eri tukkuria, mikä selittää kaksi eri kuormaa. Kätevää kauppaa, jos nettikaupalla ei ole omaa varastoa ollenkaan, vaan hoitaa ainoastaan arvonlisäverotukset ja provisiot. Asiakaspalautukset jäävät varmaan kuitenkin nettikaupan omaan varastoon, koska tukkurit ei niitä uskoakseni takaisin huoli. Tämmöisessä noin tuhannen euron tilauksessa ei pääse palkoilleen, jos alkaa kiertelemään eri kauppoja tai soittelemaan tarjouksia. Olisi kyllä pitänyt lukea tarkemmin tuotekuvaukset, kun tuo 1200 w patteri on pitkä kuin suppilauta.

Tänään tilasin keittiön työtasot. Saa käydä hakemassa iltapäivällä, joten tässähän joutuu vielä hommiin. Kohta on taas tavaraa autossa enemmän kuin kukaan ehtii asentamaan. Onneksi peruin illan harrastukset jo eilen. Eipä tässä ole tarvinnut kyllä muutenkaan pitkästymisestä kärsiä. Samaa ei voi sanoa koirasta, joka tuskailee helteen ja ajan pysähtymisen kanssa. Pitäisi käydä enemmän yöllä ulkona, mutta eipä se halua lähteä yöllä edes puutarhaan pissille. Rojottaa vaan tuulettimen alla ja mulkoilee.

Robomow käyttökokemuksia

Nurmikko on todella tasaisesti leikattu. Tosin se on täysin kuivuuden ruskettama. Eli näissä olosuhteissa leikkuri toimii hyvin. En ole enään jaksanut seurailla, että mitenkä laite eksyilee sivualueen ja pääalueen välisellä käytävällä. Yhden ainoan kerran olen käynyt siis kuukauden aikana pelastamassa sähkölampaan, kun se oli peruuttanut alueelta ulos. Tänäkin aamuna laite puuhasteli sivualueen parissa. En ole myöskään seuraillut, että onko se oppinut väistämään kiinteitä kohteita, vai vieläkö se ajaa niitä päin. En tiedä kuinka kauan robotin pitäisi kestää, mutta jos se hieroo leukaansa betoniseen suihkulähteeseen jatkuvasti, niin jossain vaiheessa muovista loppuu paksuus. Voisi olla järkevää tehdä betonikolossista saareke, jolloin Robomow osaisi kiertää sen ilman törmäilyä. Saarekkeen tekeminen ei ole iso homma, reunalangan joutuu katkaisemaan ja tekemään kaksi liitosta, kun liittää saarekkeen langan reunalankaan. Joissain paikoissa reunalankaa voisi siirtää hieman lähemmäs rajaa, koska robotti ajaa erittäin tarkasti lankaa pitkin.
Yleisilme pihalla on kyllä erittäin siisti. Ei ole ollut koskaan ennen näin siisti. Rajat pitää kyllä käydä kohta häivyttämässä trimmerillä ja ajaa pientareet tavallisella leikkurilla.

Keittiön kasausta

Keittiön kaapit ostettiin paikallisesta liikkeestä, joka pystyy toimittamaan aika lyhyellä toimitusajalla. Hinta on kalliimpi kuin Ikeassa, mutta rungot ja ovet tulee mittojen mukaan. Tässä vanhassa talossa oli joitakin rajoituksia, mm kaappien korkeus on 220 cm. Ei juuri yli eikä alle, koska poikittainen runkopuu on sillä korkeudella.
Rungot haettiin jo jokin aika sitten osina, joten aikaa vierähti mukavasti, kun palapeli koottiin. Kaappi muodostuu kuudesta osasta ja laatikot neljästä. Aika heppoisesti nämä ovat kasassa, ihan täytyy ihmetellä kuinka kaappi kestää olla lautasia täynnä. Pohjalevy on neljällä ruuvilla ja taustalevyn niiteillä kiinni. Itse jos tekisin, niin siellä olisi vielä muutama lamelli ohjaamassa ja pitämässä pohjaa paikoillaan. Mutta samanlaisia ne ovat olleet kaikki mitä minä olen kasannut. Taustalevyjen kiinnittämiseksi mukaan tuli kasa pieniä nauloja, mutta minä ammuin ne kiinni hakasnaulaimella.
Allaskaapin asennus vähän arvelutti etukäteen, koska siihen piti tehdä reikiä joka puolelle. Sivusta tulee sisään vesiputket, joissa on oikeaoppisesti mutkat tippoja varten. Pohjassa reikä viemäriä varten ja takana pistorasialle. Vesiputkien reikää piti avartaa pujottelua varten, mutta muuten homma meni kerrasta oikein. Vielä puuttuu astianpesukoneen letkujen reiät, ne pitää tehdä, kun tietää minkä kokoisia tarvitaan.
Kaikki muut kaapit on jo seinällä, paitsi liesituulettimen päälle tuleva maustekaappi. Liesituuletin kun on edelleen kaupassa. Se on kyllä jo valittu, mutta pitää käydä hakemassa.

Ylemmän kuvan oikeanpuoleinen laatikosto on pyörillä ja siihen tulee oma pöytälevy. Vaunu mahtuu varsinaisen työtason alle, ja sitä voi kuljetella sitten apupöydäksi minne haluaa. Kaappitilaa ei saanut keittiöön mitenkään ruhtinaallisesti, mutta toisaalta on hyvä joutua priorisoimaan mitä tavaroita oikeasti tarvitsee. Leveän laatikon etu on se, että melkein kaikki tavarat on kerralla näkyvissä, eikä tarvitse aukoa useamapaa laatikkoa, kun etsii sitä omenaporaa, jota tarvittiin edellisen kerran viime kesänä uuniomenoita tehtäessä.

Peugeot toimii taas

Aiemmassa tekstissä spekuloin Peugeotin  jarruremonttia. Vaihdoin jo jokunen päivä sitten jumiintuneen tilalle uuden satulan ja palat molemmille puolille. Vasemman puolen mäntä meni ihan helposti pohjaan,  joten satulan uusiminen oikealle puolelle oli tarpeen. Käsijarrun vipu oli hieman erilainen uudessa, joten piti säätää myös käsijarrua. Saa nähdä, onko seuraavassa katsastuksessa kuinka iso ero vasemman ja oikean välillä.
Huoltokirja on joutunut hukkaan, mikä ottaa hieman kupoliin. Onneksi muistan itse mitä on tehty viimeksi, mutta olisi se kuitenkin hyvä olla tallessa. Seuraava huolto on 240 tkm kohdalla, jolloin pitää tehdä vähän isompi remppa, myös jakopään hihna ja vesipumppu pitää vaihtaa. Nyt on kuitenkin uudet jarrupalat takana, uusi jarrusatula, uudet jarrunesteet, öljyt ja suodattimet uusittu. Ja renkaat. Uusien osien hinta taitaa ylittää auton arvon. Mutta halvassa uudessa olisi sama remppa edessä, joten ehkä panostus kannatti.

Peugeotin takajarru

No niin. Kuka kehui, ettei takajarrupalan vaihdosta ole haastetta? Olinko se minä? Selvisi syy, miksi pala on kulunut loppuun. Mäntä on niin jumissa, että tuli litra hikeä pihalle, ennen kuin sain ruuvattua männän pohjaan. Ja sitten eka polkaisu, eikä takapyörä ei pyöri mihinkään. Sama homma käsijarrun kanssa. Liukutapit on todella herkät, joten ei jää muuta vaihtoehtoa kuin mäntä. Kätevä emäntä tai isäntä ottaisi satulan pöydälle ja vaihtaisi tiivisteet ja männän. Mutta minulla on nyt jostain syystä semmoinen olo, että jarrusatulan uudelleen rakentaminen ei kiinnosta. Otan aamulla satulan mukaan, polkaisen kylille kyselemään uutta osaa tilalle ja laitan ilmeisesti kunnostetun laitoksen tilalle. Jarrunesteet pitää muistaa myös vaihtaa, olisiko niissä syy vanhan satulan jumiin.

Peugeotin pikkuvikoja

Peugeot 307 lasinpesimestä tuli vettä hyvin nihkeästi, tuskin jaksoi edes lasille. Netissä oli vinkkejä, kuinka jonkun takaiskuventtiilin voisi kunnostaa. Jepjep. Revin vanhan pumpun irti ja hain kaupasta uuden. Maksoin vähän toista kymppiä. Uusi paikoilleen ja vettä tulee oikein kunnolla, leviää sumuna lasille. Näissä Peugeotin pikkuvioissa on joskus se hyvä puoli, että tähän ei tarvittu yhtään työkalua. Sisälokasuoja on näin helteessä niin notkea, että käden sai työnnettyä pumpulle,  edes pyörää ei tarvitse ottaa irti. Pumppu irtoaa vetämällä säiliöstä. Pumpun molemmat letkut, toinen tuulilasille ja toinen talalasille, lähtevät niin ikään vetämällä. Sähköliittimessä on kynsi, joka aukeaa painamalla ja liitin irtoaa vetämällä. Minulla tuli säiliön ja pumpun välinen tiiviste pumpun mukana pois. Se pitää laittaa ensin paikoilleen säilöön ja sitten vasta tunkea uusi pumppu paikoilleen.
Samalla kun kävin varaosaliikkeessä, ostin myös raitisilmasuodattimen ja ilmansuodattimen. Vanhoissa ei siis ollut mitään vikoja, mutta olivat viime kesältä. Raitisilmasuodattimen vaihtoon ei tarvitse työkaluja, mutta ilmanputsarin avaamiseen tarvitaan oikein ristipäinen ruuvimeisseli. Helle kukisti duunarin ja öljyt suodattimineen jäi vaihtamatta, samoin jarrupalat taakse. Molempia operaatioita on tullut harjoiteltua niin usein, että haastetta ei oikein voi kunnioittaa.
Tämä meidän pösö on niitä, joissa kaiken sortin polttimoita saa olla vaihtamassa ihan yhtenään. Mittasin latausjännitteen, mutta ei se siitä johdu. Onneksi kaikki polttimot voi vaihtaa helposti. Mittarivaloihin ei ole vielä tarvinnut vaihtaa, paitsi radion paneeliin. Tänään vaihtui oikean lähivalon H7 uuteen.

Sähkölampaalle katos

Tein robottiruohonleikkurille katoksen, jotta latausasema on suojassa paahtavalta auringolta ja sateelta. Kattopelti on Ruukin Finnera, jota on rautakaupassa varastossa noin 70x120 cm paloina. Puutavara on sekalaista ylijäämä puutavaraa ja osittain purkujätettä. Vähän maalia pintaan ja lopputulos on ihan kelvollinen. Nurmi on nyt niin kuivaa, että sähkölammas on aivan pölyinen.

Peräkärryn pikakorjaus

Minulla on työkalujen ja tarvikkeiden kuskaamista varten semmoinen pienen asuntovaunun kokoinen ja vähän näköinen peräkärry. Sivut ovat valkoista röpelöä alumiinipeltiä, katto sileää valkoista peltiä ja sisältä seinät ovat keltaista vaneria. Keksintö on ilmeisesti tehty Ruotsissa samalla tehtaalla kuin asuntovaunut. Sisäkatto on jotain vinyyliä. Ikkunat tietysti puuttuu, mutta silti osa karavaanareista morjestaa vastaan tullessaan.
Tässä kesän touhuissa on tullut kuskattua jos vaikka mitä peräkärryllä, mm 600 kiloa ylimääräistä huonekalua ja muuta entistä käyttötavaraa kaatopaikalle. Takanurkan lista alkoi repsottaa ja heilui ajoviimassa uhkaavasti.
Pieni tutkimus osoitti, että koko takakulman tukirima on aivan laho.

Vähän ihmetyttää, että tuo ei ole levinnyt kokonaan, koska ei tuo puru ole pitkään aikaan pitänyt mitään kiinni. No, sain ujutettua tilalle uuden riman, ihan tavallista mäntyä. Kestää minkä kestää, tuohon pitää askarrella kunnollinen kulma ulkopuolelle, niin näkyy olevan uusissa kärryissä. Varsinainen pikakorjaus, ei mennyt kuin muutama tunti, että sai kaivettua kolon puhtaaksi ja sitten ruuvattua se uusi rima nurkkaan kiinni. Alkuperäinen oli ollut liimalla ja ruuveilla. Ruuvit ovat aivan ruosteessa, liima on oikeastaan ainoa mitä on jäljellä. Hyvää liimaa on osattu tehdä. Sisäpuolen vanerointi on edelleen irti, kun myös takavalon kiinnitys on pettänyt. Nyt on hyvä tilaisuus laittaa pellin taakse joku vanerinpala tukemaan.
Pienen tarkastelun jälkeen selvisi, että myös vasen sivu oli irronnut koko matkalta pohjasta. Koko koppi on rakennettu pohjavanerin varaan. Jos joskus tulee eteen pohjavanerin vaihto, niin sitä ei voi vaihtaa irrottamatta kaikkia sivuja yhtä aikaa. Eli käytännössä koko koppi pitää nostaa pois. Siinäpä viikonloppuprojekti mietintään.

Robottiruohonleikkuri osa 3

Kun pääalue on suunnilleen leikattu, niin leikkuri pyöri hetken sivualueelle menevän polun alueella ja meni laturiin odottamaan maanantaita. Luin netistä vinkin, että sivualue pitää määritellä niin, että se määritellään alkavaksi vasta kun leikkuri on n viisi metriä alueen puolella. Kokeilin tätä, poistin ensin sivualueen ja määrittelin se uudelleen. Kyllä se leikkasi sitten aika hyvin sivualueen, mutta käytävä puolestaan jäi heikolle hoidolle. Käytävän alussa ja lopussa on ohjekirjassa neuvottu silmukka, joten pitää seurata tilannetta jonkun aikaa.
Aloitin katoksen tekemisen leikkurille. Latausasema on liiterin kupeessa ja minä teen siihen kylkeen lipan, joka varjostaa ja suojaa sateelta.

Robottiruohonleikkuri, osa 2

Aamulla tai joskus yöllä Robomow sai tasapainotettua akuston kennot ja oli lähtenyt hommiin. Sikäli huono homma, kun rajalanka oli vasta oikealla paikalla, mutta heinän päällä. Jäljistä päätellen, se oli puuhastellut jonkun aikaa, ennen kuin sattui semmoinen kohta, missä lanka oli sen verran koholla, että tarttui terään ja lähti jatkoksesta irti. Konttasin aamupäivällä talon ympäri ja sitten vielä rajaa pitkin toisen kierroksen, kun kiinnitin langan maahan mukana tulleilla hakasilla. Kokeilin vähän tehdä oikein upotusta petkeleellä, mutta sandaalin pehmeä pohja ei oikein soveltunut hommaan. Turvakengät on remonttikohteessa, joten päätin vaan kammata piuhan heinän tyveen ja naulata tiiviisti kiinni. Tasaisen näköinen piha on ihan älyttömän kuoppainen, kun sitä katsoo näin tarkasti. Toisinaan piti laittaa hakanen puolen metrin päähän edellisestä, ettei väliin jäänyt ilmalankaa.
Nyt on robotti kulkenut iltapäivän ja illan pihassa. On se mukava seurata, kun joku tekee töitä eikä valita. Edelleen ei ole selvää, että mitä tarkoittaa käyttöohjeen sääntö "havaitsee yli 15 cm korkean ja 10 cm leveän kiinteän esteen", kun taas muut pitää rajata langalla. Muutaman minuutin tarkkailun perusteella robotti ajaa pahki kaikkea samalla tarmolla. Pihalla on puoli metriä korkea ja yli kaksi metriä leveä suihkulähde, jonka seinät ovat betonia. Leikkuri vetää surutta täysiä päin muuria ja törmäyksen jälkeen ottaa lukua ja uuden suunnan. Sama 20 cm halkaisijaltaan olevan koivun kanssa. Ja 7 cm luumupuun. Tässä vaiheessa ei siis ole mitään eroa, onko este iso vai pieni, kunhan se ei kaadu alle, kun siihen törmää. Onhan mahdollista, että oppiminen on kesken ja myöhemmin nämä isot kovat esteet ostaan ennakoida. Mielenkiintoista seurata, onko älyä niin paljon. Mielenkiintoista on myös nähdä miten käy, kun robotti osuu pihalla lojuvaan 300mm rumpuputken pätkään, joka on noin puoli metriä pitkä. Kyseinen putki on koiran lelu, jota on kiva retuuttaa pitkin pihaa. Jos robotti alkaa työntää putkea, niin siitä tulee tappelu, jos koira on pihassa. No, eihän niin voi käydä, ei leluja eikä lemmikkejä nurmikolla, kun robotti on hommissa.
Tästähän sainkin idean, että voisi tehdä radio-ohjattavan putken, jota koira voisi jahdata. Putki on niin kevyt, että pieni moottori ja hammaskehä saisi sen pyörimään. Kahdella eri suuntiin pyörivällä moottorilla saattaisi saada niin ison vääntömomentin, että se kääntäisi suuntaa. Tämä idea laitetaan jonnekin kelluvan kesämökin ja junan näköisen leikkimökin väliin odottamaan aikaa parempaa.

Robottiruohonleikkuri

Pidin välipäivän remonttihommista ja asensin Robomow leikkurin. Tai no, suurin osa ajasta meni pihamaan yksinkertaistamiseen. Periaatteessa reunalangalla voidaan rajata millainen piha tahansa, mutta mitä enemmän pihassa on erityisiä alueita, sen monimutkaisempi on asennus. Käyttöohje on hyvä, luin sen läpi ennen hommaan ryhtymistä kahdesti läpi. Siksi päätin muokata pihaa ensin. Todennäköisesti ruusupenkki kuoli, mutta onpahan yritetty. Sain vedettyä reunalangan ja koeajettua alueen reunat. Pari huomiota. Laite on melko painava, mutta kuitenkin niin kevyt, että pienikin risukko on liikaa. Ajattelin, että leikkuri voisi vähän tuupata koivuangervoa ja leikata aivan juuresta. Mutta ei. Pitää asentaa lanka yhtä kauaksi kuin seinästä. Toisaalta, voisi kokeilla että osaisiko leikkuri leikata ympäri alta, jos reunalangan laittaisi puskan ulkopuolelle. Käyttöohje kyllä kehoittaa rajaamaan kaikki alle 15 cm korkeat ja alle 10 cm leveät kohteet langalla kielletyiksi alueiksi. En vielä tiedä että miksi, koska rakenne on kyllä sellainen, ettei leikkuri saa mitään tuhoa aikaiseksi puskille. Pienikin risu, niin meno loppuu siihen. Uskoin kuitenkin ohjetta, vaikka olisi ollut kyllä kiva saada myös marjapensaiden välit leikattua robotilla. Toinen huomio oli se, että kovin maastokelpoinen kone ei ole. Jos pihalla on pieni kuoppa, johon takarengas mahtuu, niin sehän jää siihen kiinni. Vielä ei päästy leikkaamaan, vasta sain tarkastettua että reunalanka on oikein asennettu ja reitti selvä. Nyt odotellaan akkujen latausta ja huomenna pääsee koeajolle. Koiran lelut on kerätty pois nurmikolta ja suurin osa pökäleistä. Nyt saakin sitten olla tarkkana, ettei jätä mitään nurmikolle.

MDF kattopaneelin asennus

Tähän väliin haluan mainita että minä en ole enkä esitä olevani mikään mestari missään puuhassa. Tänään tuli kokeiltua miten MDF kattopaneeli tarttuu nitojalla kattoon tumman paneelin päälle. Ohjeessa kehoitettiin käyttämään liimaa varmistamassa kiinnitys. Blaah, niittejä on ja kun vedän suoraan vanhan paneelin päälle, niin on mihin niitata. Luultavasti pysyy tai sitten ei. Minulla oli apulainen, joka ei ole paneloinut yhtään mitään. Minä olen paneloinut tavallista puupaneelia, mutta en ennen tämmöistä pahvista. Työ lähti ripeästi käyntiin ja aina edellisen paneelin katkaisusta tähteeksi jäänyt liitettiin sahapöydällä uuden jatkoksi ja sahattiin määrämittaan. Kattopalkkien väli on lyhyempi kuin yksittäinen paneeli. Melkoinen palapelit, mutta hukkaa tulee todella vähän. Hukan määrä riippuu siitä kuinka hyvin katon leveys käy paneelin pituuteen. Kovin lyhyitä pätkiä ei voi käyttää. Parhaimmillaan jako kävi niin hyvin tasan, että joka kuudennesta paneelista meni yhden sentin pätkä roskiin ja ne viisi muuta menivät kokonaan kattoon.

Teline on kyllä kätevä näissä hommissa. Ei tarvitse ihan koko ajan pomppia alas ja siirtää, kuten tikkaita pitäisi. Toinen kätevä näissä hommissa on apupoika, joka kantaa sahattuja paneleilta ja täyttää niittipyssyä. Me tehtiin niin, että sahattiin yhden tuommoisen välikön laudat kerralla. Sahaaminen käy kätevästi kahdestaan ja kiinnittäminen on nopeaa, kun ei tarvitse välillä mittailla.

Hakasnaulaimella niitit saa todella nopeasti ja siististi. Paneelien myyjä ilmeisesti oletti, että minä aion nitoa nämä käsikäyttöisellä niittipyssyllä, koska ensin mentiin katsomaan niiden niittejä. On kai sekin mahdollista, mutta en kyllä haluaisi kokeilla. Haiskahtaa työläältä.

MDF kattopaneeli

Olin katsonut netissä, että MDF kattopaneeli on melko edullinen tapa uudistaa vanha katto. Olisi pitänyt vaivautua katsomaan myös saldo paikallisessa myymälässä. Nollaa näytti ja puhelu vahvisti asian. Lähin kauppa, missä tavaraa oli, sijaitsee tunnin ajomatkan päässä. Eihän siinä, on se nopeampi kuin odottaa viikko tilauksen toimitusta. Samalla tuli kesälomareissu kauniiseen Suomeen. Käytiin oikein hampurilaiset syömässä ja ostettiin mansikoita evääksi kotimatkaa varten. Varsinainen lomareissu. Niitit ei ainakaan lopu kesken, niitä myytiin 10 000 kappaleen paketeissa. 140 kappaletta paneeleita olisi kyllä tarttunut vähemmälläkin, mutta ei tarvitse nuukailla niittien kanssa. Paineilmanitoja, elikkäs hakasnaulain, edesauttaa myös nuukailun välttämistä, uskoisin. No, huomenna se toivottavasti selviää.

Pintamaali

Päätin kokeilla pintamaaliksi seiniin Ilves remonttimaalia. Purkin kyljessä lukee, että tämä kuivuu kahdessa tunnissa ja on kuivuttuaan pesunkestävä. Puuilossa tätä oli valmiiksi sävytettynä maalarinvalkoiseksi, joten ei tarvinnut maksaa siitä erikseen.
Pohjamaali lopulta peitti oranssin maalin alleen ja pääsin sutimaan uutta pintaa. Maali on ihan helppo levittää, paitsi että valkoista maalia valkoisen pohjamaalin päälle. Eihän sitä näe yhtään että joko sitä tuli tarpeeksi. Äänestä ja telan karvoista voi vähän päätellä, että onko rulla kuiva vai vieläkö maalia tarttuu seinään. Ei auttanut luonnonvalo eikä LED työmaavalo. Koska maali on kuivaa ja siten uudelleen maalattavissa jo kahden tunnin päästä, niin pyyhkäisin eteisen, olohuoneen ja keittiön seinäpinnat kahteen kertaan samana päivänä. Näyttää lupaavalta. Huomenna on sitten MDF kattopaneelin vuoro, jos vielä aamulla näyttää seinät hyvältä.

Pohjamaalaus

Jatkan tätä itselleni kirjoittelua, edelleenkään ei lukijakunta ole laaja eikä edes laajenemaan päin. Tästä voisi kirjoittaa oman tekstin, mutta olkoon nyt tällä kertaa.
Tulin tänne raportoimaan remontin etenemistä. Kaksi merkkipaalua on saavutettu. Kaikki kipsilevyn palaset ovat kiinni ja tasoitettu. Toinen merkkipaalu on se, että nyt on mennyt 500€ kaikkiin tarvikkeisiin. Osa hankinnoista vielä odottaa vuoroaan, luultavasti pääsen ensi viikkoon ennen kuin pitää käydä rautakaupassa.
Maalaaminen on kovaa hommaa. Ei ole voima vaan kestävyyslaji. Homma koettelee myös hermoja, kun kattopalkit on jotain kellertävän oranssia. Pohjamaali peittää "tosi hyvin" eli kahden levityksen eron huomaa, mutta silti paistaa läpi.

Aprikoin vielä, että pitääkö maalata vielä kolmas kerta pohjamaalilla, vai uskaltaako luottaa siihen, että myös pintamaali peittää. Seinät maalataan pesua kestävällä remonttimaalilla, joten palkit pitää maalata samalla. Muuten tulee sävyero seinän ja palkin kesken ja katto vielä kolmas.
Päivän aikana tulee kyllä pompittua tikkaita ylös ja alas melko paljon. Tasotikkaita pitää siirtää vähän väliä eikä noita palkkeja oikein jatkovarren kanssa pysty maalaamaan.

Ryobi laitteiden hinnat

Käväisin välillä Yhdysvalloissa ja tietenkin siellä tuli käytyä myös rautakaupassa. Yhdysvaltain yleinen kauppojen veroprosentti vaihtelee osavaltiosta toiseen, ollen kuitenkin jossain kuuden prosentin tietämillä. Tämä selittää osan työkalujen hintaerosta mutta ei kaikkea. Home Depot myy Ryobi työkaluja noin puoleen hintaan suomalaisiin kauppoihin verrattuna. Äkkiseltään akulla toimiva viimeistelynaulain maksaa Suomessa 220€ ja USAssa 99$ plus paikallinen vero. Kurssi huomioiden, hintaero on huomattava. No, Home Depot ei anna mitään takuuta, paitsi lisähintaan, mutta silti. Naulaimia saa ostaa kaksi ja silti tulee halvemmaksi kuin ostaa yksi Suomesta. Sama linja jatkuu muiden akkukäyttöisten työkalujen suhteen.
Lentokentillä myydään muka edullisesti tavaraa. Lyövät myyntipuheen mukaan sekä online että katuhinnat. Olen samaa mieltä, jos lyöminen määritellään siten, että suurempi hinta lyö pienemmän. JBL Bluetooth vastamelukuulokkeet E65BTNC maksoi kentällä tinkimisen jälkeen 189$ ja Amazonin hinta on 149$. Verkkokauppa.com ilmoitti hinnaksi samalla minuutilla 199€. Yllättävästi Lontoossa Heathrow kentän terminaalissa 3 Dixon's Travel myy samoja 120£ hintaan. Ilo irti brexitistä, punnan huonon kursdin takia hinta on ihan siedettävä. Poikkeus vahvisti säännön.
Tarinan opetus on se, että internet on kyllä ihana apu shoppaillessa. Eri kauppojen hinnat voi helposti tarkistaa ja ostopäätöstä tehdessä on tiedossa mikä on tuotteen yleinen hintataso. Tulijaisten takuuasiat ovat mitä ovat, mutta jos ei aivan huono tuuri ole, niin voi säästää pitkässä juoksussa jonkun verran. Sen vuoksi ei sentään kannata matkustella, mutta jos matkustelee muutenkin, niin shoppailu kohteessa voi jopa tuoda säästöä. 1,75 litran tonkka kanadalaista viskiä maksoi 12 us dollaria. Valitettavasti noin isoa kannua ei saa tuoda verovapaasti Eurooppaan, mutta kyllä se motellin kuistilla kiikkustuolilla istuessa luo tunnelmaa ja loput voi kaataa viemäriin, mikä ei kurkkuun sovi.

Pintaremontti etenee

Levysaumojen pakkelointi alkaa jo sujua. Monta virhettä on tullut keksittyä. Esimerkiksi lastaa on helppo painaa niin paljon, että se painuu ohennettujen kipsilevyjen saumaan, eikä tasoitetta tule tarpeeksi, vaan sauma on nätisti kuopalla. Ensin luulin, että sepä kutistuu kovasti tämä tasoite. Kutistuu se, mutta ei sentään niin paljon. Leikattujen levyjen saumaan voi myös laittaa nauhan, mutta sitä on tasoitettava puolen metrin leveydeltä, muuten seinässä näkyy patti. Sen tiesin jo ennestään, mutta meni pari kohtaa opetellessa, että mutaa tuli tarpeeksi leveälle käytännössä heti alkuun. Senkin tiesin jo etukäteen, että maali ei peitä virheitä vaan korostaa niitä. Silti se ärsyttää, kun huomaa virheen vasta kun maali on kuivaa. No, kivat verhot, ruma nojatuoli ja Big Ben taulu vievät huomion pienistä seinän kauneusvirheistä.
Talo on alunperin tehty ilman listoja. Jalkalistat on, mutta mitään muita listoja ei ole. Lastulevyt ja seinäpaneelit lähtee suoraan oven tai ikkunan karmista, eikä kattolistojakaan ole. Minä kyllä laitan listoja joka paikkaan, en rupea laittamaan kipsilevyn kulmanauhaa kymmeniä metrejä ja pakkeloimaan niitä. Ehtii tulla syksy muutenkin tässä touhussa.

Juhannusaattona

Tämän blogin suosio on suunnilleen ennakkoarvion mukainen. Mutta kai sitä voi itselleen kirjoitella.
Tänään on juhannusaatto. Hieman vauhdikas, joskaan ei juhlava. Aamulla kävin koiran kanssa lenkillä. Onneksi ei satanut, koirakaan ei viihdy sateessa ulkona. Maa oli märkää ja heinät metsäpolulla kastelivat jalat polvista alaspäin. Koira pitäisi pitää kytkettynä. Semmoinen on kyllä eläinrääkkäystä. Pidin minäkin flexissä, mutta päästin irti isolla aukealla. Voi sitä elämisen riemua - kolmevuotias narttu juoksi kiitolaukkaa ympyrää, pysähtyi repimään risuja mukaan, piehtaroi, kaivoi kuoppaa ja tarkasti koko ajan, missä minä olen ja mitä teen.
Lenkin jälkeen purin kotona vanhan liesituulettimen pois ja asensin uuden tilalle. Vanha piti kovaa meteliä, mutta imuteho ei vakuuttanut. Olen melko varma, että ainakin toinen puoli automaattisesta sulkuläpästä oli jumittunut kiinni. Ei välttämättä siis ollut huono. Pesin läppäkoneiston, mutta ei se oikein vakuuta. Olin jo ostanut uuden, joten päätin asentaa sen paikoilleen, vaikka vanhan olisi ehkä saanut parempaan iskuun vähän kerkistelemällä läppiä. Hommaa varten piti purkaa maustekaappi pois, jota varten pitikin tyhjentää myös viereiset kaapit, koska ruuvit olivat hyllyjen kohdalla piilossa. Vanhan purku kävi kätevästi ja uusi oli saman kokoinen - melkein. Peltistä kanavaa piti lyhentää kymmenen senttiä, koska uudessa on 160mm lähtö ja siihen väliin piti saada supistus vanhaan 125mm torveen. Kiinnikkeet eivät käyneet semmoisenaan, niistä piti sahata pala pois, että se maustekaappi mahtui takaisin. Ja viereisten kaappien kylkiin piti laittaa täytettä, jotta kiinnikkeet ylettyivät sivuseiniin. Vanhan koneen katto oli sileä, kun taas uudessa on poimuja. Ei se maustekaappi tietenkään mahtunut, ennen kuin tuuletinta pudotti muutaman millin alaspäin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ennen kuin veisti välitilan kaakelista siivun pois. Tähän väliin Dremel mainos: ilmastointitorven lyhennys kävi kätevästi katkaisulaikalla ja kaakelin muokkaus timanttilaikalla. Isompi vehje ei olisi sopinut eikä käsityökalutkaan oikein soveltuneet tähän. Maustekaappi mahtui paikoilleen jo melkein - se isompi lähtöreikä otti kiinni kaapin taustalevyyn. Viilasin levyn paperinohueksi juuri oikeasta kohdasta ja survoin väkisin kaapin linjaan. On siellä vähän jänkäystä, mutta mahtui se lopulta.
Pienen levon jälkeen lähdin mökille viettämään juhannusta. Vesipumppu oli vielä talven jäljiltä evakossa, mutta sen paikoilleen laitto ja ilmaus kävi poikkeuksellisen helposti. Aikaa tietysti paloi tähänkin hommaan, kun kuurosateet keskeyttivät homman viiden minuutin välein vartiksi.
Päätin tehdä kauan haaveilemani nuotiogrillin. Porasin nuotion äärellä olevaan maakiveen 18 mm reiän, johon tungin harjasteräksen pystyyn. Sitten tein ohuemmasta harjateräksestä kehikon, johon köytin verkon sidelangoilla. Varsinainen ylijääneen rakennusmateriaalin kokoelma. Kyllästyin vesisateeseen, niin jäi testaamatta.

Korkeuden säätö on portaaton, jänkäämiseen perustuva lukitus toimii juuri niin kuin ajattelin. Tavallisessa ruuvipuristimessa on sama periaate. Leuka ei liiku, kun sitä työntää päästä.
Sateen loppumista odotellessa kävin hiomassa parista lastulevyseinästä loput tapetin riekaleet pois. Käytin epäkeskoa ja abranet hiomaverkkoa. Tykkään käyttää verkkoa, se ei mene niin helposti tukkoon ja poistaa materiaalia tehokkaasti. Vaatii kyllä välitarran, eli pad saverin, muuten pöly tukkii hiomakoneen tarran ja verkko lakkaa tarttumasta koneeseen.
Rotikka näkee unia, vinkuu ja haukkuu unissaan. Ihmetyttää että mitähän unta se näkee, ei se hereillä ollessaan juuri hauku, saati sitten vikise.

Saneerauskipsilevyn asennus

Olin hieman epäileväinen saneerauskipsilevyn suhteen. Se on niin ohutta ja olin kuullut kuinka se on vaativa käsiteltävä kokonsa ja huteruuden takia. Onhan se aika lerppu, mutta myös kevyt. Minä ainakin onnistuin kantamaan kevyä ihan hyvin Stanley kahvalla. Nostin levyn kärryssä kyljelleen ja laitoin kahvan levyn reunan alle - ei se tuntunut pahalta kantaa. Levyä leikatessa löysin aika paljon ilmakuplia levyn sisältä. Siis ihan semmoisia yli sentin kokoisia koloja, joihin mattoveitsi upposi läpi asti.
Valmista pintaa tulee nopeasti. Vielä kun voisi ampua levyn kiinni nitojalla, niin homma kävisi todella nopeasti. Saumaamisessa pitänee olla luova, koska levy mutkittelee vanhan seinän muotoja mukaillen. Siinä jos yrittää suoraa saumaa leveällä lastalla, niin pitää tasoittaa koko seinä yli asti.

Kontrasti vanhan paneelin ja jopa maalaamattoman raakalevyn välillä on huomattava.

Lähetin Knaufille kysymyksen kuplista. Sain vastauksen heti seuraavana päivänä. Kuplat johtuvat levyn valmistusprosessista ja ne ovat enimäkseen levyn takareunaa vasten. Näinhän se näyttää olevan, joskin isoimmat kuplat ovat koko levyn läpi. Toivottavasti kartonki ei pullistu maalatessa niistä kohdista, missä on pelkkää pahvia ja kipsissä on ilmakupla.

Lisää seinistä

Jos makuuhuoneen seinän runko oli vähän väljällä toleranssilla tehty, niin laatu pysyy vakiona keittiössä.

Runkotolppa on sen verran kiero, että kipsilevy hajoaisi, jos sitä yrittäisi tuohon kiristää. Tässä tapauksessa päätin ottaa sähköhöylän käteen ja tasoitin pykälän sillä. En kyllä tohtinut tarkastella seinän suoruutta linjarilla, olisi voinut tulla paha mieli. Kirkkaana mielessä, tämä on vanhan talon pintaremontti, nyt ei tehdä uutta. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että seinien osalta purkaminen riittää. Osa pystypaneloiduista seinistä päällystetään saneerauskipsilevyllä, jotta mökkimäinen ilme raikastuisi. Toisin paikoin vanhaa jätetään näkyviin, tosin maalattuna valkoiseksi.

Kipsilevyn asennus ja saumaus

Kipsilevy on kyllä todella suosittu rakennusmateriaali. Siinä on puolensa, mutta on se kyllä lopun perin melko huono ratkaisu. Kipsilevy on aika painava nostella yksin ja siksi sitä tulee helposti vedettyä esimerkiksi pinon päällä. Ja sitten onkin paperinen pinta jostain kohtaa rullalla. Muutenkin mikä tahansa pistemäinen rasitus saa levyyn rutun.
Saumanauhan kuplista on monta kirjoitusta netissä ja jokaisessa annetaan ohjeita, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Minäkin sain aikaiseksi pari kuplaa. Minulla on oma arvelu syystä. Se ei liity nauhan kosteuteen, vaan tasoitteen pinnan kuivuuteen.
Tavallinen amatööri hieroo tasoitetta saumaan huolellisesti, painaa nauhan tasoitteeseen lastalla ja lopuksi levittää päälle hieman tasoitetta. Ja siinä se sitten on - kupla. Itselläni jälki on pääosin hyvä, mutta sinne seinän alaosaan tuli pieni pussi. Luulen että minulla meni niin kauan sauman täyttöön, että alaosa oli jo osittain kuiva tai jämähtänyt, kun pääsin nauhan kanssa sinne asti. Levitin tasoitteen alhaalta ylös ja nauhan ylhäältä alas. En nähnyt mitään kuplaa ennen kuin levitin päälle vähän ylipursunutta tasoitetta. Yläosa on juuri niin kuin pitääkin, mutta alhaalla on kupla. Luulisin että alaosan tasoitteen pinta oli jo kuivaa ja ylipursunut tasoite vähän kosteampaa. Nauha kastui enemmän ulkopuolelta ja pullahti irti kuivasta alustasta. Nopeammat kädet ja leveämpi lasta sauman täytössä pelastaa tilanteen.
Yön aikana kötöstys kuivui ja kutistui. Kuplia ei enää näkynyt eikä tuntunut. Optimisti vetäisi päälle pakkelia, joka kasteli kuplan ja siinä se taas oli. Ei muuta kuin mattopuukolla alue puhtaaksi ja aloita alusta. Hyvä tuli.

Pintaremonttia vanhaan seinään

Entinen työkaveri Arto antoi jo kauan sitten hyvän neuvon vanhan talon remontoijalle: "ensimmäisenä aseta vatupassi ja suorakulma kynnykselle ja polkaise päälle. Ettet vaan yritä lähteä korjaamaan vinouksia."
Tällä pienellä kokemuksellani voin todeta, että ainakaan 1970 - luvulla ei mitallistetun puutavaran käyttö ollut levinnyt kaikille rakennuksille. Makuuhuoneen yksi seinä oli tehty tuulensuojalevystä. Sikäli kätevä, että tapetti lähtee helposti irti. Samoin seinää on voinut käyttää ilmoitustauluna. Päätin kuitenkin repiä levyt pois ja laittaa kipsilevyä tilalle. Nopea ja helppo toimenpide. Paitsi että seinän runko on niin mutkainen, että kipsilevy pitää ruuvata todella varovaisesti, se kun ei taivu semmoisille mutkille kuin huopakuitulevy. Minulla on kaksi metriä pitkä alumiininen linjari, jolla vähän mittailin seinää. Täytin pahimpia kuoppia kovalyvystä leikatuilla suikaleilla ja oikaisin yhden tukipuun, joka oli lähes sentin vinossa puolen metrin päässä. Juuri ennen ensimmäistä kipsilevyä huomasin vielä vaatehuoneen väliseinän poikittaisen runkotolpan törröttävän puoli senttiä ulompana kuin pystytolppa. Siinä olisi korkannut kipsilevy tai ruuvi, jos en olisi sahannut palikan päätä samalle tasolle.
En tiedä onko tämä talo tyypillinen tuon ajan tuote, mutta aika paljon vajaasärmäistä puuta tulee vastaan, kun vähän raottaa rakenteita. Toinen erikoisuus on se, että väliseinät on tehty siten että ensin on tehty yhden seinän runko ja sitten levytetty se. Tämän jälkeen on rakennettu kylkeen toisen seinän runko ja levytys tai panelointi. Eli jokaisessa nurkassa on runkopuuta vain toisessa seinässä. Tämä tuli vastaan myös keittiössä, missä oli paneloitu seinä tiskipöydän vieressä. Uskomattoman lujassa on kaakeli vanhassa puussa. Ensin siis kaapit pois ja sitten kaakelit. Seuraavaksi paneelit, joiden alla olikin tuulensuojalevy! Ja se lyvy olikin sitten puolestaan toisesta päästään runkotolppien välissä. Seinässä on vaakakoolaus laudasta, joten kipsilevyn istuttaminen vaatii lisää puuta.
Semmoinen lisähuomio tuli tehtyä, että kun makuuhuoneen lattialle laittaa kipsilevyn syrjälleen, niin se keikkuu parisen senttiä. Ensi yön voikin miettiä, että pitääkö lattialle tehdä jotain muutakin kuin repiä sininen muovimatto pois ja laittaa vinyylilankkua tilalle.

Viherkatto

Tässä on mennyt pari päivää saunan viherkaton kanssa. Saunan katolla on raakaponttilaudan päällä parveke aluskermi ja pintakermi. Kyseinen huopakatto poikkeaa tavallisesta siten, että aluskermissä ei ole hiekkaa pinnassa ja vastaavasti pintakermin pohja on kauttaaltaan liimaa. Reunoilla on pystyssä painekyllästetty lankku pitämässä turvetta paikoillaan. Katon ja turpeen välissä on sokkelimuovi kupit ylöspäin. Räystäällä on rako, mistä sadevesi pääsee valumaan pois, ettei katolle muodostu suota.

Turve otettiin säkeissä, koska ne oli suhteellisen helppo nostaa kaupassa kärryyn ja kohteessa kärrystä katolle. Osa säkeistä oli vielä jäässä, joten lopullinen tasoittaminen pitää tehdä, kun paakut ovat sulaneet.

Uusi auto

No ei ole uusi. Yhtä vanha kuin entinen, mutta vähän isompi. Vaihdoin Suzuki Swiftin Nissan NP300:aan. Jos ei heti kerro mitään niin Swift on mopoauton kokoinen ja NP300 on Pickup eli lava-auto. Käytin melko paljon aikaa netissä, ennen kuin päädyin Nissaniin. Tavoitteena oli hankkia auto, jolla voi vetää 1400 kg peräkärryn jyrkkää hiekkapintaista rinnettä ylös ja alas. Tehtävä ei ole mikään kovin haastava, mutta ei siihen ihan kaikki autot sovellu. Nettiä selatessa valikoima alkoi suppenemaan hitaasti. Alussa haussa oli mukana sekä henkilöautot että pakettiautot. Ensimmäisenä vaihtoehdoista karsiutui autot, joiden kori on ruosteen koristama. Seuraavaksi poistui autot, joiden kytkin ei kestä ryömittämistä raskaalla kuormalla. Jäi siis maastoautot ja muutama iso neliveto henkilöauto näiden avolava pakujen lisäksi. Henkilöautojen vuosittaiset verot pomppasi pilviin. Suzuki Grand Vitara V6 koneella olisi kyllä ollut kiva, mutta sellaista ei heti löytynyt, kun piti päästä vanhasta autosta eroon. En ole koskaan myynyt netissä autoa, mutta jotkut siinä onnistuu ja toiset ei.
Nyt on kuitenkin auto vaihdettu, tulevaisuus näyttää kuinka huono vaihtoehto tuli valittua.

Juhlahumua

Jos blogin suhteen on nyt otettu aikalisä, niin muuten on ollut menoa ja meininkiä. Anoppi täytti pyöreitä ja niitä juhlittiin oikein isossa salissa. Juhlakansaa viihdytettiin ruualla, laululla ja tanssilla. Vaikka itse olin vain avustamassa järjestelyissä, meni puuhaan aikaa vaikka kuinka. Varsinaisena juhlapäivänä tehtiin pitopalvelun kanssa täysi työpäivä pöytien järjestelystä loppusiivoukseen. Edelliset päivät meni erilaista rekvisiittaa ja muita tykötarpeita hankkiessa.
Juhlissa pääesiintyjä oli Granville Line Dancers tanssijat, jotka räväytti kunnon rivitanssit. Esityksen jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan rivitanssiin helpon opetustanssin myötä. Tanssin koreografia oli tehty tätä tilaisuutta varten ja laadin sen varsin helpoksi, jotta mahdollisimman moni pysyisi mukana.

Paneelikaton maalaus: lopputulos

No niin. Lukijoiden määrä on tätä kirjoittaessa tasan nolla, osittain siksi jutut tulevat vähän viiveellä.
Maalasin katon toiseen kertaan telineeltä. Pari metriä pitkä rakennusteline on ihan kätevä, sitä ei tarvitse monesti siirtää. Siis tasan yhden kerran aina yhden siivun aikana. Siivulla tarkoitan tässä yhteydessä niitä viittä paneelia, jotka aina kerralla maalasin päästä päähän. Päädyin viiteen ihan tuntumalla, sen ehtii maalaamaan ennen kuin maali ehtii kuivumaan saumakohdassa.

Toivottavasti tuosta kuvasta jotain näkyy, on se hieman kirjava, mutta menettelee.

Paneelikaton maalaus: pohjamaali

Tulipa tehtyä pohjamaalaus. Kirjava kuin lumileopardi, eli meni ihan suunnitelmien mukaan. Aikaa paloi kolme tuntia. Maalasin taivutetulla pensselillä ja jatkovarrella. Paneelin urat ovat luonnollisesti hankalat maalata ja niihin jäi joitakin kohtia, missä ei ole maalia ollenkaan. Vanerinen kattopalkki saa valkoisen värin jossain vaiheessa, kunhan siinä olevia koloja ensin vähän paikataan.

Kuvassa näkyy myös seinää, josta tapetti irtosi kuin itsekseen. Tässä vaiheessa voi suositella katon levyttämistä, jos rahaa on.

Paneelikaton maalaus: hionta

Paneelikaton maalaus eteni sen verran, että sain hiottua katon. Aikaa meni 25 minuuttia yhden makuuhuoneen katon hiomiseen. Hioin paneelit sellaisella jatkovarteen kiinnitetyllä nivelletyllä hiomatuella. Työvaihe oli aika raskas, vaikka yritin hioa vaan ihan kevyesti. Katon hiominen on raskasta siksi, että varren kulman pitämiseksi oikeana täytyy käsiä pitää melko ylhäällä. Jos kohtauskulma on jyrkkä, hiomapaperi puree kiinni eikä luista vaikka kuinka puskee. Pitkällä varrella kulma loivenee, mutta sitten ei enään jaksa painaa hiomatukea kattoa vasten kunnolla. Jakkara voisi auttaa, mutta työssä pitää kuitenkin liikkua koko ajan, niin aika menisi tuolin kanssa tanssiessa. Pikaisesti analysoituna ratkaisuna on pitää käsiä mahdollisimman lähellä kattoa ja jatkovarren pituus minimissään. Pitäisi olla kokemusta käsien heiluttamisesta kohti taivasta, muuten liike on luonnotonta ja alkaa väsyttää hetkessä.

Puinen palapeli

Olen siirtänyt ja piirtänyt, kaivertanut ja maalannut kuvia puuhun erilaisilla tavoilla, mutta en vielä ennen ollut kokeillut kuvan siirtämistä decoupage menetelmällä. Tai no olen joskus vahingossa liimannut sanomalehden kiinni ja siitä tulee nätti kuva puuhun.
Tein kokeeksi palapelin vanerista. Sommittelin kuvan ja käänsin sen peilikuvaksi. Tulostin kuvan värilaserilla tavalliselle paperille. Kokeilin ensin liimata kuvan tavallisella liuotinpohjaisella huonekalulakalla, mutta vaneri imi liikaa lakkaa eikä kuva tarttunut kunnolla. Toinen yritys oli puuliima, jota ohensin vähän vedellä. Kuva tarttui hyvin. Hinkkasin paperin pois märällä rätillä, kun liima oli kuivunut. Annoin työn kuivua välillä, jotta näin paremmin missä paperia oli vielä jäljellä. Kun kuva näytti kohtuu kirkkaalta, suihkin pintaan lakkaa spray pullosta. Lopuksi sahasin levyn kappaleiksi lehtisahalla.

Lopputulos on ihan ok. Siitä tuli hieman tuommoinen antiikkisen oloinen, kun toisin paikoin tuli hangattua vähän turhan innokkaasti. Toisaalta, jos ei kerro kenellekään, niin voisi luulla, että juuri tuota yritin. 

Paneelikaton maalaus: pesu

Kävin tänään pesemässä yhden huoneen paneelikaton maalarin yleispesulla. Tein n 2 litraa pesunestettä ja moppasin katon pitkälankaisella levymopilla. En tiedä mitä kaikkea katosta irtosi, mutta vesi muuttui väriltään tumman ruskeaksi, aivan kuin vahvaa teetä. Huuhtelin lopuksi kahteen kertaan moppaamalla puhtaalla vedellä. Ensimmäinen huuhteluvesi muuttui hieman ruskehtavaksi, mutta toisella kerralla vesi ei värjäytynyt.
Homma sujui ihan hyvin, paitsi että moppi tarttui paneelista irtoaviin tikkuihin vähän väliä. Pitää nyppiä langat pois hionnan jälkeen.
Koko hommaan meni 35 minuuttia, joten päässä laskien aikaa menee n kolme minuuttia neliömetriä kohden. Tässä vaiheessa olisi kiva kuulla, että pesuaineen pitää antaa vaikuttaa puoli tuntia... Unohdin suojata ikkunan pesun ajaksi. Ei siihen onneksi roiskunut mitään. Jospa sitä sitten ennen maalausta laittaisi muovin ikkunan suojaksi ja sammuttaa sähköpatterin.

Avantopumppuun jalka

Avantopumppu on kätevä väline veden saamiseksi kairanreiästä saunaan. Ei tarvitse sähköä ja reikä on helppo tehdä. Virtaava vesi ja pumpun sisäinen kitka aiheuttaa kuitenkin sen, että toinen käsi käyttää pumppua ja toinen koettaa pitää sitä paikoillaan. Tein eilen illalla pumppuun jalan, jolla pumpun saa tuettua jään pintaan.

Jalan paikkaa voi säätää, jos veden pinta suhteessa jäähän ei ole sopiva. Tuki auttaa pumpun pitämistä paikoillaan ja nyt sitä voi pitää paikoillaan myös astumalla tuen päälle.

Vanhan paneelikaton maalaus

Vanhan paneelikaton valkaisemiseksi on kaksi vaihtoehtoa - se joko peitetään uudella materiaalilla tai maalataan. Halvimmillaan nitojalla kiinnitettävät sisustuslevyt maksavat noin kahdeksan euroa neliö ja valmista tulee nopeasti. Maalaaminen puolestaan on työläs ja vaatii erikoismaaleja, jos uskoo maalikauppiasta ja maalausoppaita. 

Kuulun kuitenkin siihen kansanosaan, joka ei usko ennen kuin itse kokeilee. Maali ei kuulemma pysy lakatussa paneelissa, joten siksi pitää käyttää tartuntapohjamaalia, alusta pitää pestä ja hioa ennen sitä. Selvä. Ostin kokeeksi 2,7 litraa Ilves pohja- ja kattomaalia, joka ei siis sovellu aiemmin lakattujen puupaneelien maalaamiseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sutimaan maalia kattoon. Jos katto menee pilalle, korjaan sen levyillä. Ja vaikka kävisi niin, että maali rapisee alas kahden vuoden päästä, levyjen laittoa varten ei tarvitse tyhjentää koko taloa. Mutta joka tapauksessa saan ensikäden vastauksen siihen, voiko paneelikaton maalata.

Heitän tähän väliin vision siitä, että jonain päivänä trenditietoiset sisustajat manaavat nykyremontoijia patinoituneiden paneelien pilaamisesta maalaamalla ne piiloon.

Talon pintaremontin alkusoitto

Seuraava pieni puuha on isäni omistaman omakotitalon pintaremontti. Ei siihen ihan noin vain ryhdytä, idea syntyi pääsiäisen aikaan ja siitä on jo melkein viikko. Monena iltana on asiaa suunniteltu.
Talo on rakennettu pienellä budjetilla 1975. Katot ovat kapeaa paneelia, joka on osittain petsattu ja lakattu, makuuhuoneissa pelkästään lakattu.
Seinät ovat olohuoneessa ja keittiössä samaa paneelia kuin katossa ja makuuhuoneissa seinät ovat lastulevyä. Lastulevyn pinnassa on paperitapetti.
Olohuoneen ja keittiön lattia on muovimaton peittämää lautaa ja makuuhuoneissa muovimaton alla on lastulevyä.
Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, retroa sinistä.

Tehtävä on siis aika selkeä. Katot, seinät ja lattia menee uusiksi, samoin kaapit ja komerot.

Yleistunnelma on aika tumma nykyisiin tyyleihin verrattuna.