Väliselitys

Kirjoittamisessa on ollut jo pidempi tauko, mikä on monen asian summa. Osaltaan tietysti uutuuden viehätys on kadonnut, mutta toki muutakin on tapahtunut. Opinnäytetyö työllistää, mutta siitä ei ole kovin paljon raportoitavaa. Pidin ensimmäisen seminaariesityksen, jossa esittelin tutkimussuunnitelman ja vähän taustoja sekä tämän hetken tilannetta. Päällimmäisenä mielessä on nyt tämän aiheen osalta se, että ihan väärin suunniteltu. Jos joku joskus kysyy, niin määrällistä tutkimusta laadittaessa on todellakin mietittävä, kuinka suuri on populaatio, millainen luotettavuus ja virhemarginaali halutaan. Siitä voidaan johtaa tarvittavien vastausten määrä. Vähän ihmetyttää, että tätä ei otettu esille tutkimussuunnitelman työstö- eikä esittelyvaiheessa. Olin siis missannut tärkeän vaiheen, oleellisen kohdan. No, kyllä se varmaan johtaa kuitenkin hyväksyttävään tulokseen, toivottavasti.

Lisäksi olen puuhannut kaikkea pientä. Leikkasin 15x15 cm paloja aaltopahvista suunnilleen sata kappaletta. Niitä on tarkoitus ampua ilmakiväärillä reikiä eri painoisilla luodeilla ja arvioida luotien tunkeumaa.

Kävin kaverin rakennuksella laittamassa komeroita makuuhuoneeseen, vinyylikorkkia lattiaan ja viimeisen kipsilevyn seinään.

Rakensin aikoinaan ammattikoulussa ollessani ovikellon, joka soittaa kaiuttimesta kellojen sointia muistuttavaa mölinää. Päädyin silloin käyttämään yleistä paristotyyppiä, litteää 4,5 voltin taskulampun patteria, joita on kaksi sarjaan kytkettynä. Kyseisien paristojen saatavuus alkaa olla heikkoa, niin kävin modifioimassa kellon 9v paristolla toimivaksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan paristo kestää. Ovella tuntuu olevan aina joku, joten palvelutilaus pariston uusimiseen voi tulla piankin. Jos näin käy, hommaan kuuden AA patterin pidikkeen ja teen uuden modifikaation.

Paljon on tullut taas töhötettyä, mutta valmista on syntynyt kovin vähän.

Ruskaton ruskaretki

Matkoja varatessa joskus ajoitus toimii ja toisinaan ei. Tällä kertaa osui se ei. Ruskaretki Lappiin oli lähinnä kellastuneiden hotellien ja koivunlehtien varassa. Maaruskasta ei ollut vielä tietoakaan, kun on ollut niin lämmintä. Ivalon korkeudella oli lähinnä vihreää, nurmikot vihannoivat ja koivut hieman kellersivät. Vähäiset sateet näkyivät vähän joka puolella, osa lammista olivat aivan kuivia.

 Minä viihdyn Lapin maisemissa, oli ruskaa tai ei. Reissu ei siis mennyt alkuunkaan hukkaan, oli myös kiva nähdä, kuinka paljon seudulla oli ulkomaalaisia turisteja. Ja tietysti oli mukava tavata paikallisia, joiden mielestä Ivalon eteläpuolella asuvat ovat aivan pöljiä. Pöljillä on mukana high tech tuotteita, jotka toimivat melkein yhtä hyvin kuin tavalliset tavarat. Puhallettava tyyny menee pieneen tilaan, mutta jos auton peräkonttiin mahtuu tavallinen tyyny, niin epämukava puhallettava tyyny on jokseenkin naurettava kapistus. Lähes yhtä naurettava, kuin käyttäjänsä, etelän pelle.

Pintaremontin viimeistelyä

Viime lauantaina hajonnut Nissan on taas ajossa. Viaksi paljastui rikkinäinen öljynpaineanturi, eli sillä olisi voinut ajella valon palaessa. Mutta kun ei ole muuta mittaria, niin onhan se uskottava valoa. Öljynpaineet on ihan syystä varustettu punaisella hälytysvalolla, ilman kunnollista öljyn kiertoa moottori hajoaa hetkessä.

Pintaremontti on edelleen hieman kesken. Asukas jo asuu, joten enin kiire meni jo ohi. Lisäksi aikataulujen sovittaminen yhteen vähentää viikottaisia työtunteja. Nyt kuitenkin aikaa löytyi ja pääsin jatkamaan hommia.

Kolme tehosteseinää sai tapetin. En ole koskaan väittänyt olevani hyvä tapetoimaan. Olen kokeillut hommaa aina silloin tällöin, mutta aina se on yhtä tuskaa. Tällä kertaa käytössä oli valmisliisteri ja non-woven tapetti. Eli seinäliima suoraan purkista telalla seinään ja kuiva tapetti siihen päälle. Helppoa ja vaivatonta. Teoriassa. Käytännössä on pari pientä seikkaa, mikä vähän mutkistaa asiaa. Ensimmäinen juttu on saada oikea määrä liimaa seinään. Liian ohut kerros imeytyy pohjamaalin läpi seinään, eikä tapetti tartu. Liian paksu kerros tursuaa saumoista ulos. Sitten se itse pääasia, tapetin asettaminen nätisti siihen toisen viereen 1/10 millin tarkkuudella. Ei saa jäädä rakoa tai mennä päällekkäin. Tämäkin on periaatteessa helppoa, mutta muutaman seinän vuosivauhdilla ei vaan taito kehity. Kyllähän nämä "uudet" venymättömät tapetit on helpompi laittaa kuin perinteinen paperitapetti, joka venyi ja vanui käsiteltäessä. Varsinkin leikkaaminen on helpompaa, kuivan tapetin leikkaaminen onnistuu terävällä veitsellä todella helposti verrattuna märkään paperitapettiin, jonka leikkaaminen vaatii extraterävän veitsen ja hyvän viivottimen, millä pidetään jäljelle jäävää limanuljaskaa paikoillaan leikkuun ajan.

Lopputulos oli kuitenkin taas riittävän hyvä, että luultavasti tulee taas yritettyä tätäkin hommaa joskus taas uudestaan.

Keittiön välitilan levy oli edelleen saumaamatta. Laitoin nurkkiin valkoisen saniteettisilikonin ja ihan mukavan näköinen lopputulos. Sinisessä kupissa oli saippuavesi. Minä olen käyttänyt viime aikoina maalarinteippiä rajaamiseen. Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää, mutta näin amatöörinä joskus pääsee silikoni leviämään liian isolle alueelle. Maalarinteippi helpottaa huomattavasti puhdistamista, kun voi ensin siistiä sauman ja pöytä puhdistuu kun vetää teipin pois. Minä ainakin vedän teipin heti saumauksen jälkeen pois. Samalla näkee, ettei teipin reunaa vasten tullut harjannetta.

Lopulta laitoin muutaman kaapin oven ja kattolampun paikoilleen. Nyt joutuu etsimään enemmän tavaroita, kun ovet peittävät näkyvyyden.