Peugeot 307 alapallon vaihto

Peugeot hylättiin katsastuksessa, kun oli väljää alatukivarren pallonivelessä ja raidetangon ulommassa päässä. Lisäksi taas oli lamppuja pimeänä. Tarkistin tietysti valot ennen katsastusta ja vaihdoin palaneet, mutta jäi huomaamatta toinen jarruvalo ja rekisterikilven valot.
Alapallonivel on aika helppo vaihtaa pihassa. Nosturi tietysti helpottaisi hommaa, mutta ei se ole paha homma ainakaan näin kesällä. Monet pallonivelet lähtee irti, kun kartiotapin ympärillä olevaa silmukkaa vähän kopauttaa vasaralla. Kokeilin irrotusta lyömällä, laitoin ison lekan tukivartta vasten ja löin vasaralla toiselle puolelle. Tukivarsi on sen verran jäykkä, että konsti ei toiminut. Kävin hakemassa pallonivelen irrotustyökalun ja tappi irtosi tukivarresta helposti. Ei liene uutinen, että oikeat välineet edesauttavat työtä kuin työtä.
Alapallo on kiinni pyörän navassa kierteellä. Siinä on melko matala 41 mm mutteri, jonka tyvessä on kaulus. Kierre lukitaan lyömällä kaulus rungossa olevaan uraan. Avaamista tietysti helpottaa huomattavasti, kun tämän lukituksen avaa. Minä en saanut lyötyä kaulusta suoraksi, niin päädyin leikkaamaan koko kauluksen pois siltä kohtaa.

Mutteri on tietysti aika tiukassa lukituksen poistosta huolimatta. Ja alatukivarsi on irti, joten koko napa heiluu miten tahtoo. Minä vedin sen kiinni jarrusatulasta toisen puolen jarrusatulaan kuormaliinalla. Kun se pysyi hyvin paikoillaan, oli helppo lisätä voimaa. Ehkä hieman yllättäen se aukesi ihan jakoavaimella. Kasaaminen on sitten helpompaa, kunhan muistaa lyödä tuurnalla mutterin laipan lukituskoloon. Minä väänsin alatukivartta alaspäin rautakangella, niin pallonivelen tappi oli helppo laittaa paikoilleen.

Raidetangon pää on helppo vaihtaa. Jep jep jep. Jos ei sitten joku hirtä kiinni. Mutteri tuli melkein ulos ja jämähti siihen. Kartio alkoi pyöriä mukana, eikä lukkopihtien pito riittänyt.

Rautasahalla halkaistu mutteri pyöri jo varsin helposti auki.

Pökötti on taas ajokunnossa, ainakin omasta mielestäni. Saa nähdä onko katsastusinsinööri kanssani samaa mieltä

Kesäkukat 2019

Minä olen joskus kauan sitten tehnyt kuistin kaiteeseen koukut parvekelastikoille. Kyllähän niitä valmiitakin on kaupoissa, mutta ei tainnut tulla vastaan sopivia. Näin toukokuun lopulla yleensä haetaan ruukkuihin kukat, jotka saavat kukkia koko kesän. Orvokki on ollut kestosuosikki, mutta tänä vuonna vaimo valitsi pelargoniat. Kukat tuli tänäkin vuonna ostettua muun toiminnan ohessa. Tällä kertaa oli tarve hakea lisää työkaluja autoremonttia varten. Ei ihme, että hommat kestää, kun siinä autoa korjatessa tulee käytyä kaupassa ja istutettua 19 kesäkukkaa. 19. Luku 19 on alkuluku, eli se on jaollinen vain ykkösellä ja itsellään, mutta se ei ollut lukumäärän perusteena. Meillä on kymmenen laatikkoa, johon jokaiseen tuli kaksi kukkaa. Nopealla päässälaskulla voisi päätellä, että kukkia tarvitaan noin 20. Ja yhtä monesta myös maksettiin, mutta insinöörin ja sairaanhoitajan tutkinnot eivät tuo riittäviä taitoja pussiin pakattujen ruukkujen määrän selvittämiseksi.

Keittiön kaapin ovet

Anoppi käy säännöllisesti kuntosalilla, kuten muutkin kaupungin keskustassa asuvat naiset, vaikka ikää on jo hieman yli 80v. Väkivahvalla ikäihmisellä jäi astiankuivauskaapin ovi käteen ja taas tarvittiin puuhamiestä paikalle. Keittiön kaapistot ovat varmaan alkuperäiset 60-luvulta, mutta ovet on vaihdettu melamiinisiin joskus 80 luvulla. Lyhyen katsastuksen jälkeen oli selvää, että kaapiston pinta-asenteiset saranat ovat ylittäneet käyttöikänsä varsinkin eniten käytetyissä ovissa. Ovet lonksuivat ja saranat naksuivat.

Pinta-asennettavia kalustesaranoita on tavallisissa heloja myyvissä kaupoissa kahta eri mallia. Välisaranaa ja päätysaranaa. En löytänyt kumpaankaan asennusohjetta, josta voisi päätellä miten ovi aukeamisen aikana liikkuu. Ainoa ohje minkä löysin sanoo, että päätysaranaa käytetään, jos ovi peittää koko kaapin rungon, kun ovi on kiinni. Kyseisessä kaapistossa on 40mm paksut välirungot, joten ovi peittää runkoa noin 18mm. Ostin siis päätymallin saranat. Väärin meni. Ovi mahtui olemaan auki ja kiinni, mutta siinä välillä oven kulma otti kiinni viereiseen oveen. Välimallin saranasta sanotaan, että sitä käytetään kun ovi peittää kiinni ollessaan vain alle puolet kaapin rungosta. Olin vähän epäileväinen, että aukeaako ovi, kun se menee niin paljon sivulle saranalinjasta. Mutta kyllä, välimallin sarana voidaan asentaa ainakin 18 mm päähän oven reunasta ja silti se mahtuu aukeamaan. Nyt kun oli tiedossa oikea saranan malli, niin ei muuta kuin taas kauppaan tekemään hankintoja.

Sehän näissä pinta-asennettavissa saranoissa on, että säätäminen pitää tehdä asennusvaiheessa. Saranan kummassakin osassa on kaksi soikeaa ja kaksi pyöreää reikää. Jos saranan meinaa kiinnittää kaikilla ruuveilla, on jälkeenpäin tehtävä säätö enemmän touhua vaativa juttu. Ruuvien reiät pitää täyttää ja aloittaa alusta koko homma.
Uusin saranat kolmeen yläkaappiin ja yhteen korkeaan komeroon. Kolme reissua rautakauppaan ja 50€ rahaa tarvikkeisiin. Onneksi kauppa otti vastaan vääränlaiset saranat, ettei hypoteettisten tarvikkeiden varastoon tullut epätoivottua täydennystä.

Kysyin vielä anopilta, että mihin asennetaan rekki, ettei tarvitse ovissa roikkua. Kokkiveitsen akrobaattisesta kiertelystä kehoni lähellä voi päätellä, ettei kannata olla nokkela kun anoppi on puukko kädessä.

Robomown toinen kesä

Laitoin jo leikkurin töihin, kun heinä alkoi nostaa päätään talven jäljiltä. Kävelin rajalangan läpi ja talloin joitain roudan ylös nostamia rajalangan kiinnitystappeja alas. Sulake paikoilleen ja robotti laturiin. Ei mitään elon merkkejä. Latausasema oli koko talven paikoillaan siinä katoksessa, missä se on kesälläkin. Viime syksynä irrotin vain laturin johdon seinästä ja vein leikkurin varastoon. Nyt latausasema ei tunnistut leikkuria ollenkaan, vilkutti vain vihreää valoa sen merkiksi, että leikkuri on poissa asemasta, vaikka leikkuri oli asemassa. Puhdistin laturin piikit siitepölystä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten irrotin laturin sähköverkosta ja laitoin takaisin, minkä jälkeen leikkuri aloitti välittömästi akkujen tasapainotuksen. Robotti oli hukannut kellonajan ja päiväyksen, mutta muut asetukset näyttivät olevan kohdallaan. Sekä robotti että käyttäjä muistivat PIN koodin.

Jätin robotin laturiin ja aikansa ladattuaan robotti lähti töihin. Ilman mitään muuta säätämistä tänään oli kotiin tullessa heinä leikattu sekä pää- että sivualueilta ja leikkuri laturissa odottamassa seuraavaa sykliä. Nurmikko on tasaisesti leikattu ja käyttäjän mieli tyyni.

Jauhelihakeittoa ja täytekakkua

Mukavaa kevättä kaikille mielikuvituslukijoilleni. Sain osallistua juhlien järjestämiseen, jonne odotettiin 50 vierasta. Kaikenlaisien ruokarajoitteiden valtakaudella ruuaksi päätettiin tarjota jauhalihakeittoa ja salaattia. Jauhelihakeitto on gluteeniton ja laktoositon, mutta ei sovellu kasvissyöjille. Salaatin tekoon en osallistunut, mutta se oli aivan mahtava idea tämä salaatti. Kaikki ainekset laitettiin omiin kuppeihin. Keskellä oli iso kulho, missä oli revittyjä salaatinlehtiä. Kulhon ympärillä oli nätisti pienempiä astioita, joissa oli sitten ainakin tomaattia, kurkkua, salaattijuustoa, pähkinöitä, oliiveja, tonnikalaa, kuivattua sipulia, erilaisia siemeniä, suolakurkkua ja kuivattuja marjoja. Kukin voi rakennella omaan elämänkatsomukseen ja elimistölle sopivan salaatin.

Vähän riippuu keltä kysyy, mutta keittoa pitäisi olla 0,3-0,5 litraa ruokailijaa kohden. Kun ei ole kokemusta kertynyt kestien pitämisestä, niin ei voinut kuin luottaa toisiin. Arvatte varmaan, mistä päästä asteikkoa lähdettiin liikkeelle, ettei ruoka pääse loppumaan kesken. Siis tavoitteena 25 litraa suussa sulavaa keittoa. Vaimo-kulta kuori ahkerasti liki kuusi kiloa perunaa, jotka minä sitten tieteellisellä tarkkudella pilkoin suunmukaisiksi paloiksi kahteen pieneen ämpäriin. Siksi ämpäreihin, että saatoimme pilkkoa perunat ja porkkanat jo etukäteen edellisenä päivänä kotona, jolloin juhlapaikalla kokkaaminen oli helpompaa. Valmiiksi pilkotut juurekset peitettiin vedellä ja kannet suljettiin tiiviisti. Ruskistin myös 2,4 kg jauhelihaa ja pakkasin ne pakastusrasioihin. Kuullotin myös muutaman sipulin.

Juhlapaikalla keitin ensin talkooväelle viiden litran keiton. Vieraille tarjottiin ruokaa vähän myöhemmin, joten tein kaksi kymmenen litran keittoa heitä varten. Salaattipöydän runsaus ja vieraiden ennakoitua pienempi määrä vähensi keiton menekkiä ja sitä jäi tähteeksi melkein puolet. Kukaan ei haukkunut keittoa, joten ei kai se maustakaan johtunut.

Täytekakun kokkina toimi vaimoni, joka on saanut oppinsa netistä ja itse kokeilemalla. Kinuskikissan nettisivut ja kirjat on olleet usein innoitusten lähteenä. Minä toimin lähinnä vatkauskoneen kuljettajana, valumestarina ja muurarina. Hommahan lähti keskiviikkona liikkeelle siitä, että ensin valettiin kolme laattaa, joita varten piti sotkea massa. Massa muodostuu viimeisen päälle tasaiseksi vatkatuista sokerista ja kananmunasta. Vähän jauhoja tueksi ja massa uunipellille. Vatkasin kolme kuuden munan taikinaa, joista jokainen paistettiin omalla uunipellillään sopivan ruskeiksi. Valmiit levyt laitettiin jääkaappiin odottamaan perjantaita. Perjantaina ensin otettiin yksi levy, joka asetettiin tarkasti keskelle tarjotinta pahvisen kakkupaperin päälle. Laatta kostutettiin liki kahdella desillä mehua, jonka jälkeen laatan päälle levitettiin kosteussuluksi Lemon Curdia. Massa estää täytteen kosteuden valumista alempiin kerroksiin ja tuo mukavan raikkaan maun. Ennen seuraavaa laattaa, väliin laitettiin laastiksi moussea. Siis taas ajettiin vatkaimella ja lujaa. Kerma vatkattiin vaahdoksi, johon sekoitettiin varovasti vanilja kreemiä ja vadelmia. Syntynyt laasti levitettiin tasaiseksi, noin kahden sentin kerrokseksi asiaan kuuluvalla pakkelilastalla. Laastin päälle nostettiin uusi laatta, joka asetettiin tarkasti edellisen kanssa samaan linjaan ja tietysti paistopinta alas päin. Kostutus ja kosteussulku, kuten edellisessä kerroksessa ja myös välilaasti samalla kaavalla. Paitsi että makuaineena oli mangosilppu. Kolmas laatta vielä päälle ja koko komeus odottamaan viimeistelyä yöksi jääkaappiin.

Vaimo koristeli kakun vadelmilla ja mangopaloilla ennen ylösnousua juhlapäivän aamuna. Päälle hän kaatoi kiilteen, mikä näytti aika paljon kirkkaalta epoksilta siinä valuvaiheessa, muttei onneksi kovettunut yhtä kovaksi. Juhlapaikalla pääsin siinä keiton keittelyn lomassa ajelemaan vatkaimella litran kermaa vaahdoksi, jolla koristeltiin kakun reunat. Vaahtoon lisättiin vanilja cremeä, jotta se pysyi pidempään nättinä.

Kuvassa näkyvä kukka-asetelma on vaimon tekemä. Kynttilät ja keksit on ostettu kaupasta.

Siinä kokkauksen ja vatkauksen lomassa tuli mopattua juhlasalin lattia, katettua kahvipöytä ja noutopöytä sekä haettua anoppi ja hänen tekemä pullakranssi. Juhlia juhliessa tuli pestyä muutama korillinen astioita, keitettyä kuusi pannullista kahvia, täytettyä juomakannuja ja tietysti maisteltua tarjoamisia. Koko hommaan meni lauantaina matkoineen 12 tuntia, valmisteluihin perjantaina 5 tuntia ja keskiviikkona 3 tuntia kahdelta hengeltä kummaltakin. Rahaa ei tämmöisiin juhliin juuri pala, mutta ymmärrän ettei ihan kaikki halua nähdä vaivaa, vaan ottavat pitopalvelun hoitamaan homman. Kustannuksia kertyi alle 250€, mikä on vitonen/suunniteltu vieras. Ei paha. Tästä hinnasta puuttuu tosin leivät, levitteet ja salaattitarpeet, jotka tulivat muuta kautta. 

Peugeot 307 takaluukun kaasujouset

Pösön takaluukku lakkasi pysymästä ylhäällä ihan yhtäkkiä. Onneksi kaasujouset eivät ole kovin kalliita hankkia eikä vaikeita vaihtaa. Irrotus onnistuu pienellä ruuvimeisselillä. Ja vaihtoon menee ehkä se kuuluisa viisi minuuttia.

Jousen pää irtoaa, kun kiinnitysjousen keskikohdan alle laittaa ruuvimeisselin, jolloin kynnet nousevat ylös ja kaasujousi irtoaa tapista. Uuden asentaminen on vielä helpompaa: uusi kaasujousi vain painetaan paikoilleen.