Uusi vuosi ja vanhat vaivat. Autotalli on aina aivan sekaisin ja siellä on vähän vaikeaa tehdä mitään. Autoa ei ole voinut ajatella ajavansa sisään pitkään aikaan. Tallissa on biljardipöytä ja viisi kuutiota työkaluja.
Näin Minimanin mainoksessa Tarmo hyllykön, hinta 20€ ja kantaa 200 kg, eli 50 kg yksi hylly. Laatikon koko ja varsinkin paino antoi ymmärtää, että hinta on kohdallaan. Siis pieni, kevyt ja halpa. Mutta ostin kuitenkin, näin talvella ei huvita rakennella rimoista hyllykköä. Paketin avaaminen vahvisti ennakkoluuloja, MDF hyllylevyt ovat muutaman millin paksuisia ja peltirunko aika ohutta materiaalia.
Kasaaminen kävi nopeasti, osat tarttuvat toisiinsa painamalla. Mitään ruuveja ei ole. Käytin kasaamiseen apuna pientä kumivasaraa, sillä oli kiva koputella liitokset pohjaan asti.
Valmis hyllykkö keikkui vähän lattialla, mutta jo parin tuotteen jälkeen runko taipui ja kaikki jalat olivat tasaisesti vasten lattiaa. Pari hyllykköä tuli täyteen ennen kuin sain työpöytää näkyville. Menin sitten ja ostin pari lisää, soveltuvat ihan hyvin minun käyttööni.
Minä olen mies, joka ei yleensä innostu katsomaan kun muut tekevät, vaan mieluummin teen itse. Koskee urheilua, rakentamista ja erinäisiä muita puuhia. En ole missään mestari, aina löytyy muita, jotka tekevät asiat paremmin. Mutta ainakin olen yrittänyt ja joskus melkein onnistunut.
lauantai 12. tammikuuta 2019
tiistai 8. tammikuuta 2019
Lumimyrsky pudotti postilaatikon
Tässä kirjoituksessa ei ole kuvia, vaikka ne kertoisivat enemmän kuin jaksan kirjoittaa tai kukaan lukea. Oli vain semmoinen tarve saada homma tehtyä, että kuvien ottaminen unohtui.
Minäpä maalaan verbaalisesti kuvan. Hangessa tien penkalla pötköttää vihreä peltinen postilaatikko. Postilaatikon takana törröttää hangesta sinkitty putki, jossa on kiinni kaksi kiinnikettä. Tarkemmin tarkasteltuna molemmissa kiinnikkeissä on kaksi reikää, yksi molemmissa reunoissa. Jostain syystä kummassakin kiinnikkeessä on toisessa reiässä katkaistu ruuvi. Kaivoin postilaatikon hangesta ja katson takaseinää. Siellä on useita reikiä ja pari myttyä rautalankaa. Eikä mitä tahansa rautalankaa, vaan vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Takalevyssä ei ole yhtään reikää, joihin sopisi kiinnitysruuvit. Tämä laatikko on siis ollut tässä tolpassa kiinni ainoastaan rautalangan varassa.
Koetin vääntää katkaistut ruuvit pois, mutta ne ovat jumittuneen alumiiniseen kiinnikkeeseen. Otin laatikon ja kiinnikkeet mukaan ja ajoin kotiin lämpöiseen talliin askartelemaan. Yritin saada ruuvit pois poraamalla, mutta en onnistunut. Päätin porata kaikki reiät vähän isommiksi ja laittaa uudet ruuvit mutterien kanssa. Porasin myös laatikon takaseinään reiät molemmille kiinnikkeille, laitoin pultit löyhästi ja ajoin takaisin kohteeseen. Ujutin kiinnikkeet putkeen, säädin laatikon tien suuntaiseksi ja kiristin kaikki ruuvit ja mutterit.
Vielä kotimatkalla mietin, että miksi ihmeessä postilaatikko oli alunperin ripustettu rautalangalla. Laatikon takaseinään oli porattu kahdeksan pientä reikää, että rautalanka oli saatu punottua kiinnikkeisiin. Jotenkin tuntuu, että siinä on ollut isompi homma kuin neljän ruuvin kanssa. Nyt siinä on sähkösinkityt ruuvit alumiini kannakkeessa, eikä ole edes lukitusmuttereita. Toivon että ruoste lukitsee ennen kuin tuulen tuiverrus löysyttää pultit. Tai ehkä alumiini syöpyy raudan ympäriltä ja laatikko putoaa taas ojaan.
Minäpä maalaan verbaalisesti kuvan. Hangessa tien penkalla pötköttää vihreä peltinen postilaatikko. Postilaatikon takana törröttää hangesta sinkitty putki, jossa on kiinni kaksi kiinnikettä. Tarkemmin tarkasteltuna molemmissa kiinnikkeissä on kaksi reikää, yksi molemmissa reunoissa. Jostain syystä kummassakin kiinnikkeessä on toisessa reiässä katkaistu ruuvi. Kaivoin postilaatikon hangesta ja katson takaseinää. Siellä on useita reikiä ja pari myttyä rautalankaa. Eikä mitä tahansa rautalankaa, vaan vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Takalevyssä ei ole yhtään reikää, joihin sopisi kiinnitysruuvit. Tämä laatikko on siis ollut tässä tolpassa kiinni ainoastaan rautalangan varassa.
Koetin vääntää katkaistut ruuvit pois, mutta ne ovat jumittuneen alumiiniseen kiinnikkeeseen. Otin laatikon ja kiinnikkeet mukaan ja ajoin kotiin lämpöiseen talliin askartelemaan. Yritin saada ruuvit pois poraamalla, mutta en onnistunut. Päätin porata kaikki reiät vähän isommiksi ja laittaa uudet ruuvit mutterien kanssa. Porasin myös laatikon takaseinään reiät molemmille kiinnikkeille, laitoin pultit löyhästi ja ajoin takaisin kohteeseen. Ujutin kiinnikkeet putkeen, säädin laatikon tien suuntaiseksi ja kiristin kaikki ruuvit ja mutterit.
Vielä kotimatkalla mietin, että miksi ihmeessä postilaatikko oli alunperin ripustettu rautalangalla. Laatikon takaseinään oli porattu kahdeksan pientä reikää, että rautalanka oli saatu punottua kiinnikkeisiin. Jotenkin tuntuu, että siinä on ollut isompi homma kuin neljän ruuvin kanssa. Nyt siinä on sähkösinkityt ruuvit alumiini kannakkeessa, eikä ole edes lukitusmuttereita. Toivon että ruoste lukitsee ennen kuin tuulen tuiverrus löysyttää pultit. Tai ehkä alumiini syöpyy raudan ympäriltä ja laatikko putoaa taas ojaan.
sunnuntai 6. tammikuuta 2019
Lumilinko cotech 3,5 kW
Ostin viime talvena Clas Ohlsonin tarjouksesta Cotech lumilingon. Olisin halunnut tietysti ostaa jonkun oikein kunnon merkkilaitteen, mutta tein harkintaa oletettujen käyttötuntien ja hinnan suhteen. Parin tonnin linko maksaa 100€ vuodessa, jos sen käyttöikä on 20 vuotta. Linkoa vaativaa myräkkää on 0-5 kertaa talvessa, joten aika arvokasta hommaa, jos sijoittaa kunnolla. Päädyin sitten ostamaan halpiksen, vaikka ne yleensä ovat hintansa kaltaisia, halpoja.
Tämä linko on toiminut sen muutaman kerran ihan hyvin. Kone lähtee helposti käyntiin, lumi lentää riittävän kauas, on selvästi kolaa nopeampi, jos lunta on kertynyt yli 10 cm edellisestä aurauksesta. Pihassa pitää tietysti olla tilaa, minne heittää lunta. Jos joutuu yhtenään säätämään lumen heittosuuntaa tai peruuttelemaan lingolla, niin etumatka kolaan kapenee. Noin vuoden kokemuksella olen ollut ihan tyytyväinen suorituskykyyn ja työn jälkeen. Nyt tosin pohjapeltiin pistehitsaamalla kiinnitetty hammaspyörän kotelo irtosi ihan itsekseen. Onneksi se löytyi ennen kuin se meni läpi lingosta.
Piste on todella pieni, joten ei ihme että osa irtosi.
Myyjän kanssa käydyn lyhyen keskustelun jälkeen, päädyimme siihen että korjaan tämän itse. Linko tulee kuntoon heti.
Hitsasin kotelon kiinni neljällä heftillä, luultavasti kestää melko pitkään.
Kun pelti oli kerran irti, laitoin siihen vielä tuommoisen lenkin, josta lingon voi laittaa ketjulla lukkoon vaikka puuhun. Eihän se mitään varasta pitkään pidättele, mutta vaatii vähän varustautumista ja enemmän työtä. Toki minkä tahansa ketjun tai lukon katkaisee kulmahiomakoneella helposti, mutta onpahan ainakin piirun verran enemmän yritetty ehkäistä laitteen lähtemistä vieraiden mukaan.
Tämä linko on toiminut sen muutaman kerran ihan hyvin. Kone lähtee helposti käyntiin, lumi lentää riittävän kauas, on selvästi kolaa nopeampi, jos lunta on kertynyt yli 10 cm edellisestä aurauksesta. Pihassa pitää tietysti olla tilaa, minne heittää lunta. Jos joutuu yhtenään säätämään lumen heittosuuntaa tai peruuttelemaan lingolla, niin etumatka kolaan kapenee. Noin vuoden kokemuksella olen ollut ihan tyytyväinen suorituskykyyn ja työn jälkeen. Nyt tosin pohjapeltiin pistehitsaamalla kiinnitetty hammaspyörän kotelo irtosi ihan itsekseen. Onneksi se löytyi ennen kuin se meni läpi lingosta.
Myyjän kanssa käydyn lyhyen keskustelun jälkeen, päädyimme siihen että korjaan tämän itse. Linko tulee kuntoon heti.
Kun pelti oli kerran irti, laitoin siihen vielä tuommoisen lenkin, josta lingon voi laittaa ketjulla lukkoon vaikka puuhun. Eihän se mitään varasta pitkään pidättele, mutta vaatii vähän varustautumista ja enemmän työtä. Toki minkä tahansa ketjun tai lukon katkaisee kulmahiomakoneella helposti, mutta onpahan ainakin piirun verran enemmän yritetty ehkäistä laitteen lähtemistä vieraiden mukaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)




