Peräkärryn valot

Minulla on parikin peräkärryä, jotka molemmat pitää katsastaa joka toinen vuosi. Joka vuosi pitää muistaa katsastaa jompikumpi. Tänä vuonna oli vuorossa lavakärry. Yleisesti noin yksinkertaisessa laitteessa on kolme kohtaa, joissa voi olla vikaa. Vetopää, jarrut tai valot. Valot ovatkin sitten ne yleisimmin rikki olevat. Olen vaihtanut jo aiemmin etu äärivalot LED- valoiksi. Tavallinen hehkulamppuvalaisin on kyllä aika epävarma laite. Siinä on neljä hapettuvaa liitosta jokaista lamppua kohden. Sähkö tulee valaisimeen johdolla, jolloin johdon päässä on oltava joku liitos. Jos tämä liitos on kunnossa, niin sähkö jatkaa kulkuaan valaisimen peltisessä lampunpidikkeessä. Pidikkeestä sähkön pitäisi siirtyä polttimoon, polttimosta takaisin lampunpitimen maadoitukseen ja edelleen maadoitusjohtimeen tai kärryn runkoon. Kun näistä mikä tahansa vähän hapettuu, niin tiedossa on ongelmia. Ledivalo puolittaa liitokset, minkä lisäksi liitokset on helpompi suojata kunnolla.

Yksi äärivaloista oli niin ruosteessa, ettei polttimo lähtenyt irti pidikkeestä. Vaihdoin tähänkin led valon tilalle. Pieni tinailu suomalaisessa talvessa piristää aina. Oli pakko tinata liitokset johtoon, koska puristettavat liittimet eivät olisi mahtuneet kaapelin suojaputkeen.

Hapettuneiden lampunkatojen ja laattaliitinten kanssa koheltaessa pääsi käymään pieni oikosulku ja Nissanista kärähti sulake. Vaihdoin takalampun sulakkeen ja tyytyväisenä kohti katsastusasemaa. Matkalla huomasin, että mittariston valot eivät toimi. Kun ilta vähän pimeni, totesin mittarin valojen vähän sykkivän. Keskuslukitus oli pienentynyt jo edellisenä päivänä,  joten epäilykset isommasta viasta hiipi mieleen. Kohta huomasin, ettei myöskään valovahti toimi, eli auto ei hälytä vaikka valot jää päälle. Ja kojetaulun kello näyttää aina kello yhtä, kun auton käynnistää. Onneksi kaikki viat poistuivat, kun kävin läpi kaikki sulakkeet. Löysin yhde palaneen sulakkeen ja sen vaihto kirkasti mittarin taustavalon ja palautti keskuslukituksen toimintaan. Syy tämän sulakkeen palamiseen jäi epäselväksi, koska keskuslukkkes lakkasi toimimasta sillä aikaa kun olin kaupassa. Ovet menivät napista lukkoon, mutta eivät enään auenneet kaupasta tullessa.

Kärry meni läpi ilman huomautuksia.

Kiven halkaisu kotikonstein

Tällä kertaa ajattelin raivata muutaman kiven pois  rannasta, kun vesi on paennut paikalta ja kesäisin uimaan menoa haittaava kivi on nyt kuivilla.
Kivien raivaaminen kotikonstein onnistuu minun näkemykseni mukaan parhaiten kivikiiloilla. Olen kyllä kokeillut myös muita menetelmiä, mm polttamista. Kyllä kivi kuumuudesta halkeaa, mutta aikaa ja puutavaraa palaa ihan tolkuttoman paljon.

Vaikka joutuisi aloittamaan aivan tyhjästä, välineet saa hankittua uutena kaupasta noin 150 eurolla. Tästä tietysti voidaan olla montaa mieltä, välineisiin voi käyttää myös paljon enemmän rahaa, jos siitä tulee hyvä mieli. Oman kokemukseni mukaan halpa poravasara kestää ärsyttävän pitkään, olen toivonut jo pitkään että pääsisin ostamaan jonkun oikean laatukoneen tämän tilalle, mutta tämä vaan nakertaa reikiä aina kun pyytää.

16 mm kiilat maksavat noin 7 euroa setti ja niitä tarvitaan kiveen noin 16 cm välein. Kymmenellä kiilalla saa jo melkoinen murikan halki. Kiiloja on isompiakin, mutta sitten pitäisi olla joku todella järeä pora, että reikiä syntyy riittävän nopeasti.

Kiveen porataan haluttuun halkaisukohtaan reikiä n 16 cm välein. Reiän pitää olla niin syvä, että halkaisukiila ei pohjaa kiristettäessä, mutta ei niitä kannata liian syvälle porata. Tähän on kaksi syytä. Ensiksikin kovin syvälle poraaminen vie aikaa ja kuluttaa terää. Toisekseen, jos sattuu käymään niin, että liku, eli sivukiila, pääsee putoamaan reikään, niin kovin syvästä reiästä sitä on ihan mahdoton onkia ylös.

Kun reiät on porattu, laitetaan kiilat reikiin. Kiilat asetellaan siten että kiilat levittävät kiveä samaan suuntaan viereisten kiilojen kanssa. Kiiloja kiristetään kevyellä moskalla ja kun ne eivät tunnu enään kiristyvän, niin voiman lisäämisen sijaan odotetaan hetki. Kivi antaa periksi, kun saa vähän aikaa miettiä tilannetta. Pienen odottelun jälkeen kiilat uppoavat helpommin ja onpa käynyt niinkin, että kivi on haljennut sillä välin kun kävin hakemassa vähän juotavaa.

Kun kivi on jo hieman haljennut, se ei välttämättä liiku vielä mihinkään. Kappaleen sopivat toisiinsa täydellisesti kuin Lego-palikat, luonnollisesti. Minä poraan yleensä tässä vaiheessa yhden lisäreiän keskelle, niin saan levitettyä halkeamaa lisää. Tässä vaiheessa saa olla tarkkana, ettei toiset kiilat putoile halkeamaan. Rautakangen kärki uppoaa helpommin vähän leveämpään rakoon.

Kivi halkeaa lopulta siitä mistä haluaa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Oikeasti kivi halkeaa siitä missä on heikoin kohta siihen kohdistuviin voimiin nähden. Yleensä halkeama on mahdollisimman lyhyt. Siksi pyöreä kivi halkeaa suoraan vain jos sitä yrittää halkaista keskeltä. Sivusta halkeaa vain kaarevia paloja, vähän kuin joku olisi pureskellut paloja pois.

Tämänkertainen vastustaja meni palasiksi, mutta palat ovat edelleen paikoillaan eivätkä ne suostu liikkumaan. Tässä on luultavasti syynä se, että kivi on jäätynyt kiinni pohjasaveen. Jos järven pinta asettuu kesällä normaaliin, niin kivi on vähän alle metrin syvyydessä. Pitänee tehdä paikalle nuotio vielä alkutalven aikana ja katsoa lähteekö lämmin kivi liikkeelle.