Tänään on juhannusaatto. Hieman vauhdikas, joskaan ei juhlava. Aamulla kävin koiran kanssa lenkillä. Onneksi ei satanut, koirakaan ei viihdy sateessa ulkona. Maa oli märkää ja heinät metsäpolulla kastelivat jalat polvista alaspäin. Koira pitäisi pitää kytkettynä. Semmoinen on kyllä eläinrääkkäystä. Pidin minäkin flexissä, mutta päästin irti isolla aukealla. Voi sitä elämisen riemua - kolmevuotias narttu juoksi kiitolaukkaa ympyrää, pysähtyi repimään risuja mukaan, piehtaroi, kaivoi kuoppaa ja tarkasti koko ajan, missä minä olen ja mitä teen.
Lenkin jälkeen purin kotona vanhan liesituulettimen pois ja asensin uuden tilalle. Vanha piti kovaa meteliä, mutta imuteho ei vakuuttanut. Olen melko varma, että ainakin toinen puoli automaattisesta sulkuläpästä oli jumittunut kiinni. Ei välttämättä siis ollut huono. Pesin läppäkoneiston, mutta ei se oikein vakuuta. Olin jo ostanut uuden, joten päätin asentaa sen paikoilleen, vaikka vanhan olisi ehkä saanut parempaan iskuun vähän kerkistelemällä läppiä. Hommaa varten piti purkaa maustekaappi pois, jota varten pitikin tyhjentää myös viereiset kaapit, koska ruuvit olivat hyllyjen kohdalla piilossa. Vanhan purku kävi kätevästi ja uusi oli saman kokoinen - melkein. Peltistä kanavaa piti lyhentää kymmenen senttiä, koska uudessa on 160mm lähtö ja siihen väliin piti saada supistus vanhaan 125mm torveen. Kiinnikkeet eivät käyneet semmoisenaan, niistä piti sahata pala pois, että se maustekaappi mahtui takaisin. Ja viereisten kaappien kylkiin piti laittaa täytettä, jotta kiinnikkeet ylettyivät sivuseiniin. Vanhan koneen katto oli sileä, kun taas uudessa on poimuja. Ei se maustekaappi tietenkään mahtunut, ennen kuin tuuletinta pudotti muutaman millin alaspäin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ennen kuin veisti välitilan kaakelista siivun pois. Tähän väliin Dremel mainos: ilmastointitorven lyhennys kävi kätevästi katkaisulaikalla ja kaakelin muokkaus timanttilaikalla. Isompi vehje ei olisi sopinut eikä käsityökalutkaan oikein soveltuneet tähän. Maustekaappi mahtui paikoilleen jo melkein - se isompi lähtöreikä otti kiinni kaapin taustalevyyn. Viilasin levyn paperinohueksi juuri oikeasta kohdasta ja survoin väkisin kaapin linjaan. On siellä vähän jänkäystä, mutta mahtui se lopulta.
Pienen levon jälkeen lähdin mökille viettämään juhannusta. Vesipumppu oli vielä talven jäljiltä evakossa, mutta sen paikoilleen laitto ja ilmaus kävi poikkeuksellisen helposti. Aikaa tietysti paloi tähänkin hommaan, kun kuurosateet keskeyttivät homman viiden minuutin välein vartiksi.
Päätin tehdä kauan haaveilemani nuotiogrillin. Porasin nuotion äärellä olevaan maakiveen 18 mm reiän, johon tungin harjasteräksen pystyyn. Sitten tein ohuemmasta harjateräksestä kehikon, johon köytin verkon sidelangoilla. Varsinainen ylijääneen rakennusmateriaalin kokoelma. Kyllästyin vesisateeseen, niin jäi testaamatta.
Sateen loppumista odotellessa kävin hiomassa parista lastulevyseinästä loput tapetin riekaleet pois. Käytin epäkeskoa ja abranet hiomaverkkoa. Tykkään käyttää verkkoa, se ei mene niin helposti tukkoon ja poistaa materiaalia tehokkaasti. Vaatii kyllä välitarran, eli pad saverin, muuten pöly tukkii hiomakoneen tarran ja verkko lakkaa tarttumasta koneeseen.
Rotikka näkee unia, vinkuu ja haukkuu unissaan. Ihmetyttää että mitähän unta se näkee, ei se hereillä ollessaan juuri hauku, saati sitten vikise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti