Keittiön kaapin ovet

Anoppi käy säännöllisesti kuntosalilla, kuten muutkin kaupungin keskustassa asuvat naiset, vaikka ikää on jo hieman yli 80v. Väkivahvalla ikäihmisellä jäi astiankuivauskaapin ovi käteen ja taas tarvittiin puuhamiestä paikalle. Keittiön kaapistot ovat varmaan alkuperäiset 60-luvulta, mutta ovet on vaihdettu melamiinisiin joskus 80 luvulla. Lyhyen katsastuksen jälkeen oli selvää, että kaapiston pinta-asenteiset saranat ovat ylittäneet käyttöikänsä varsinkin eniten käytetyissä ovissa. Ovet lonksuivat ja saranat naksuivat.

Pinta-asennettavia kalustesaranoita on tavallisissa heloja myyvissä kaupoissa kahta eri mallia. Välisaranaa ja päätysaranaa. En löytänyt kumpaankaan asennusohjetta, josta voisi päätellä miten ovi aukeamisen aikana liikkuu. Ainoa ohje minkä löysin sanoo, että päätysaranaa käytetään, jos ovi peittää koko kaapin rungon, kun ovi on kiinni. Kyseisessä kaapistossa on 40mm paksut välirungot, joten ovi peittää runkoa noin 18mm. Ostin siis päätymallin saranat. Väärin meni. Ovi mahtui olemaan auki ja kiinni, mutta siinä välillä oven kulma otti kiinni viereiseen oveen. Välimallin saranasta sanotaan, että sitä käytetään kun ovi peittää kiinni ollessaan vain alle puolet kaapin rungosta. Olin vähän epäileväinen, että aukeaako ovi, kun se menee niin paljon sivulle saranalinjasta. Mutta kyllä, välimallin sarana voidaan asentaa ainakin 18 mm päähän oven reunasta ja silti se mahtuu aukeamaan. Nyt kun oli tiedossa oikea saranan malli, niin ei muuta kuin taas kauppaan tekemään hankintoja.

Sehän näissä pinta-asennettavissa saranoissa on, että säätäminen pitää tehdä asennusvaiheessa. Saranan kummassakin osassa on kaksi soikeaa ja kaksi pyöreää reikää. Jos saranan meinaa kiinnittää kaikilla ruuveilla, on jälkeenpäin tehtävä säätö enemmän touhua vaativa juttu. Ruuvien reiät pitää täyttää ja aloittaa alusta koko homma.
Uusin saranat kolmeen yläkaappiin ja yhteen korkeaan komeroon. Kolme reissua rautakauppaan ja 50€ rahaa tarvikkeisiin. Onneksi kauppa otti vastaan vääränlaiset saranat, ettei hypoteettisten tarvikkeiden varastoon tullut epätoivottua täydennystä.

Kysyin vielä anopilta, että mihin asennetaan rekki, ettei tarvitse ovissa roikkua. Kokkiveitsen akrobaattisesta kiertelystä kehoni lähellä voi päätellä, ettei kannata olla nokkela kun anoppi on puukko kädessä.